Lähdettiin saman tien Poriin Satakunnan eläinlääkäriasemalle. Julmasti pidin koiria ruuatta liki vuorokauden, sillä tiesin, että Pip rauhoitetaan kuvausta varten. Ensin ell Kangas haastatteli Pipan tassuhistoriasta ja sitten tutki. Seuraavaksi aussikka sai rauhoitteen ja vartin päästä pikkuinen oli sammahtanut.  Tuntui, että kuvaus kesti ikuisuuden, mutta lopulta mut pyydettiin katsomaan kuvia. Koko selkärangassa ei mitään ja ainoa löydös oli kyynärnivelten lievät rustottumat. Mutta minkä ihmeen takia kipuilu on oikeaan tassuun, se säilyy edelleen arvoituksena. Varmaankin nuo kyynärpäät tekevät Pipalle sitä jäykkyyttä pitkien ulkoiluitten jälkeen. Lääkäri ehdotti hillssin nivelruokaa, mutta tuskinpa kokeillaan. Synoquin on loistava nivelravinne, liha on Pippiksen suussa erihyvää eikä plikka sylje pois maten keittämää kaura-ohra-porkkanapuuroakaan. :oP Jatkamme siis vanhan ruuan nauskuttamista. Rokille taisi tulla pientä närästystä, kun poronen niin kurlutti. Mun koirat on tottuneet saamaan kahdesti päivässä ruokaa, että "paasto" tekee pahaa.

Nyt Pippa toipuu rauhoituksesta. Väsy on niin kova, että se nukkuu ja antaa mun pistää sille villafiltin päälle. :o) Toivoin, että olisi löytynyt jokin parannettava vika, mutta ei ollut, ei. Kesy elämä jatkukoon eli ollaan varovaisia tassulaisen kanssa. :o)

Mulle tuli kutsu kahdeksi seuraavaksi viikonlopuksi tokon koulutusohjaajakurssille. Päätin ottaa Pipan mukaan sinne, jos vaan saa ottaa. Nassi rakastaisi päästä tokostamaan oikein runsahasti.