Meen naapuriseura ilmoitti jäsenilleen, että Janita Leinonen tulee
heille kouluttamaan. Onneksi ei ollut hirveästi osallsitujia, joten me
mahduttiin mukaan. Lauantai-ilta puol kasista yhdeksään kului siis
Noormarkussa. Janita oli tosi hyvä opettajana, kisoissahan oon nähnyt
hänet koiriaan ohjaamassa todella upeasti. Rata oli karmeaa kieppuraa
täynnä, en hetkeäkään uskonut siitä mitenkään selviäväni. Tutustuttiin
siihen huolella ja sen jälkeen katsottiin yhdessä eri ohjaustapoja,
pohdittiin niitä varsin monipuolisesti. Meen ryhmässä oli Pipan ja mun
lisäks meen seuralaiset Suvi sekä Tuikku ja meen reenissä käyneet
Äetsää edustavat Riitta ja tervunsa. Jokaiselle oli aikaa noin vartti.
Pippa oli ensimmäisenä. Se oli aikas kuumana ja mulla epävarma ja
unohtavainen olo. En meinannut muistaa rataa liian monessa kohdassa
enkä saanut mitään onnistumaan ekalla kerralla. Heti toinen este tuntui
liki mahdottomalta. Tajusin, että mulla ei ole edes kunnon käsitystä
perusohjauksista. Pippahan teki hienoa työtä niin kuin aina, alkoi tosi
kuumua ja poukkia päin, kun homma keskeytyi ihan koko aika.
Monen monta kertaa Janita sanoi, että mun pitää luottaa enempi
koirulaiseen, en saa jäädä katsomaan, tekeekö se. Yllättäin sain
kuulla, että pitää olla rauhallinen ja näyttää selkein liikkein ei
hosumalla. Pakkovalssi selkisi. Ekan kerran tajusin, mitä oikeasti
tarkoitetaan sylikäännöksellä. Twistiä tehtiin, en ollut tajunnut siinä
perutettavan niin paljon. Kepeille menon kulma tuntui mahdottomalta,
mutta jotenkin se lopulta onnistui. Juoksulinjoja toivottavasti
ymmärrän nyt paremmin, muutamassa kohdassa epäilin suuresti, kuinka
käy, mutta kun sain ohjattua kunnolla, pystyi Pip menemään hienosti.
Piirsin radan itselle, ja tarkoitus on harkata sitä joskus kesällä, kun
päästään taas kunnolla treenaamaan. Esteitä radassa on 28, me ei
keritty niistä kuin reilut 20. Ostin Janitalta dvd:n, jossa on kuinka
eri ohjaustapoja opetetaan. Kunpa pääsis pian ulkokentälle reenailemaan
:o)
Loistavaa harjoitusta tää Janitan koulutus, erinomaista
kommenttia koko ajan. On se vaan harmi, että meillä ei ole omassa
seurassa valmentajaa. Pippa on niin mahtava, ja ilman asiantuntevampaa
apua en pysty tästä juurikaan kehittymään paremmaksi ohjaajaksi ja
kehittymistähän mussa on vaikka millä mitalla. Onneks Salem tulee
koulimaan meitä kolme kertaa keväällä ja kerran syksyllä. Lisäks ollaan
reenikaverien kanssa pohdiskeltu, mistä saatais ulkopuolista apua,
muutamia vaihtoehtoja ollaan mietitty aikas vakavastikin.
sunnuntai, 27. tammikuu 2008
Kommentit