Edelleenkään Pippa ei pääse kunnolla treeneihin, kun vaan yskiä louskutan pienestäkin hiestä. Onneks jälkeä on helppo treenata rauhallisesti ;oD

Heti aamulla ysin jälkeen mentiin lukion takana olevalle isolle nurmikolle. Tuuli oli niukahko eikä maa näin aamulla vielä ihan rutikuiva. (Satakunnassahan on nyt metsäalovaroitukset.) Tein jäljen pituudeltaan 300-400 metriä, maustettuna chicken chips ja kahdeksan keppiä, ei vanhennusta. Osan kepeistä piilotin kuivahtaneen ruohonlättänän alle, mutta sieltäpä nousivat :o) Kaarteita oli aika paljon, ihan suoraa kulmaa ei ollut lainkaan.

Pippaa kitisytti, kun pääsi autosta. Tarpeitten jälkeen lähti määrätietoisesti suuntaan, johon kuvitteli mun tehneen jäljen. Lähetin sen aika vauhdilla, sanoin "jälki" puoliraakkuvalla äänelläni ja hienosti läks ;oD Suoraan mun näyttämään suuntaan ja huomas hyvin jäljen eikä takajälkeä onneks tällä kerralla :oD Pikkusen pakkas nenä nousemaan, mut väkisin se nousee, jos ei oo yhtään vanhennettu. Ongelma vanhentamisen kanssa on, kun en tohdi laittaa namia metsään tai nurmikolle tunniks, varmasti jku pistää sen parempiin suihin ja mitä me muka sit sieltä jäljeltä löydettäs. Taas nassi meni hienosti mun kulkemaa kohtaa, jopa kaarrokset tarkkaan ;o) Ja asvalttitien ylityskin meni mallikkaasti, hukan epäilytti, mutta kun tien toisella puolella oli niin ihanan vihreää nurmea ;o) Pippa söi vissiin kaikki namit ainakin rouskutuksesta päätellen. Nuo kananpalat on niin tummia, ettei niitä näe maasta. Kepit flik toi kaikki tosi rivakasti :o)

Onnistunut harjoitus. Ihan ku Pipan tyyli olis aavistuksen rauhoittunut, jospa mun höyrypää tajus vihdoin, että rauhallisemmalla haistolla ja vedolla parempi palkka ;o) Kyllähän Pippuri vetää, mut se vetäminen ja eteenpäin pääsy ei oo sille enää pääasia. Jotenkin se enempi nauttii ite haistamisesta. Muistaakseni Pipan äidillekin alkoi tulla pientä järkeä hommiin suht saman ikäisenä, siis sukurasite :o) Ei kai, Pippa-raasulla on tietämätön avustaja, jos osaisin vaatia paremmin, varmasti homma sujuis tarkemmin. Pipall oli hirveä jano taas jäljestämisen jälkeen ja jälleen ihan sikatyytyväinen ilme nassulla, kun lähdettiin ajamaan kotia kohti :o)