Rokki sai koko päiväruuan nurmikolta. Mentiin lukion nurmikolle, jonne talloin 90 askeleen jäljen, jossa kaksi nappulaa joka askeleella, joillain jopa useampi kun sateessa kädet viluiset ja koppuraiset.

Poju raaski kiltisti pissiä käskystä ensin ja sitten päästiin nenätöihin. Näytin jäljen alun ja se lähti kivasti heti haistotyöhön. Koko matkalle jäi yksi nami ;oD Tosin kahteen kertaan en päästänyt sitä etenemään, kun jäpikkä kiirehti liikaa ja jätti kannan haistamatta. Toisella kertaa se nosti nokan ylös. Kuonostimen laskemalla ja haistamalla koko askeleen pääsi se taas heti hyvään menoon. Veto ei ollut liian kovaa, tosi taitava pieni mies! Pakko kehaista itseä, että en olis uskonut oman maltin riittävän tällaiseen jäljestämisen opetteluun, Rokki taitaa olla aikas hyvä ope :o)

Aussiepoika Rambo ja emäntänsä tahtoivat tokostaa Pipan ja mun kanssa. Ensin mietittiin Rmabon juttuja ja sitten hölmö-minä aloitin Pipan kanssa melkein heti pitkän autossa odottelun jälkeen. Ja mitäpä muuta siitä voi seurata ku kitinää!! Miks en ikinä opi :o/ Tehtiin ensin yks nouto 650-grammasella, oikein mallikas paitsi pieni kitinä jo ennen noutoa mun pyytäessä pupulaisen perusasentoon.

Sitten se varsinainen harkka eli ohjattu nouto. Meen odottaessa perusasennossa avustaja vei kapulat ja ggrrrrrr sitä piippausta! Millä saan tuon nassin rauhoitettua, on ollut sama ongelma aiemminkin. Julma menetelmä olis sanoa, että kitisijät pois reenistä ja karkotus hetkeksi. Sitten koklattas, raaskiiko Pupsi olla hiljaa. Toi vaan on vähän hidas ja vaikeasti ymmärrettävä, toivottavasti keksiytyy lauantaina Rauman toko-sessiossa jokin kokeilemisen arvoinen juttu tähän probleemaan. Pip meni sitten merkille, hiukan väljä ja pyysin takaisin. Tokalla meni tosi kivasti merkille ja menin syöttämään sille kissanruokaa pussukallisen ;o) Vaihdettiin paikkaa ja nyt taas kapulat merkin taakse ja tehtiin liike kapulan luovuttamiseen asti. Merkki hieno, rauhallinen odotus ja varma meno vasemmalle kapulalle sekä hyvä palautus :oD Ääni ku saadaan hallintaan, ni ei lainkaan hullumman näköistä hommaa :o)