Olimme agiliitämässä kaksi starttia Oriveden kisassa. Ekan radan tuomaroi harjoittelija Vesa Savikko, virallisena tuomarina kummassakin Salme Mujunen. Koiramäärä oli siedettävä, kolmisenkymmentyä eli ei hirveä odottelu. Aikataulu tosin hiukka venyi, ja viimeiset maksikolmoset liitivät puolipimeässä.

Eka eli agirata oli varsin kivan tuntuinen. Siinä oli vaikeita kohtia, mutta  siitä tuli heti olo, että ihan suoritettavissa on :o) Pippa oli upeasti kuulolla, teki hienot kontaktit, puomilla jopa varsin itsenäisen mun ollessa alla olevan putken takia kauempana, rimat pysyivät. Parissa kohdassa en osannut ohjata Pippaa hyppäämään taloudellisesti, mistä varsin mittavat kaarteet ;o) Virheitä ei tullut, aika yhdeksisen sekkaa miinuksella, joten nolla! Jos tänä vuonna on samat sa-nollakriteerit ku viime vuonna, ni nyt meillä on kisaoikeus sinne.

Toka eli hyppäri oli niin vaikea, että en ehtinyt läheskään suunnitella rataantutustumisen aikana, mitä yrittäisin. Teknisesti vaikeita kohtia melkoisen pitkillä etäisyyksillä, joten ei meidän rata lainkaan. Ihan hirveää menoa, rääyin kamalasti, Pippa teki epävarmasti, ihmeesti rimoja ei tippunut ainokaistakaan. Yhtään väärää estettä ei tehty, mutta kieltoja tuli todella paljon, en ees tiedä montako. Tulos siis hylky. Tuontapaista pitäisi treenailla, että saisi suoritettua sen vähän agilitymaisemmin eikä menisi ihan karjunnaksi ja ärinäksi.