Lämpöasteita viis eikä lumesta tietoakaan eli sää suorastaan houkutteli
tekemään jäljen. Kävin tallomassa sen niin, että Pippa odotti autossa
ja tiesi, mitä teen.
Päälle puol kilsaa pitkä, kymmenen keppiä, kolmen vartin vanhennus,
useita erilaisia kulmia. Alku oli karmea, ei haavettakaan nokka maassa
jäljestyksestä. Siinä tais olla eläinten kulkureitti, muita liikkujia
tai sitten nassi oli liian intona, ku höyrysi tietäessään pääsevänsä
jäljelle. Mun pitäs aina muistaa yllättää Pippa vetäsemällä yhtäkkiä
jälkivermeet esille liivin taskusta. Pip haahuili, sinkoili ja teki
kaikkea muuta ku toivoisin. Imeesti se toi mulle kepit kumminkin.
Meinasin jo lopettaa kolmanteen keppiin, mut jatkettiin kummiskin. Sit
Pippanen olikin ku eri koira: nokka maassa, upea keskittyminen, tarkkaa
työtä. Kuin voikin olla noin kaksjakoinen jälki. Eli siis seitsemän
keppiä ja lopun kulmat sujuivat hienosti :o) Oppimisen paikka on mulla
eli jäjen alku ei saa olla noin polkumaista vaan varmuuden vuoksi
kunnon ryteikkömetsää eikä Pippa saa tietää pääsevänsä jäljelle. Alussa
oli hirveän ärtynyt, yririn parhaani olla näyttämättä sitä, Pip ei just
musta onneks välittänytkään ja sinkoili vaan innoissaan. Opinpa taas
tästäkin :) Janalla muuten Pips koitti lähteä vinoon, pyysin takaisin
ja pienen hetken päästä uus lähetys ja se meni aikas hyvin.
perjantai, 28. joulukuu 2007
Kommentit