Kennelliitto vihdoinkin vahvisti Pipan agivalion arvon :oD (Pipan tietoihin) Katselin jonkin verran koirien tietoja, ja en löytänyt muuta aussieta, jonka nimen edessä oleva titteli on uusien lyhenteitten mukainen. Kyllä tittelilistassa löytyy uudet, mutta ei nimen edestä, Pippa on siis tienraivaaja ;o) Ja ilokseni huomasin, että viimeisten kuuden kuukauden aikana vahvistetuista 16 aussievaliosta vain puolet on muotovalioita, ja toinen puoliska joko tokostanut, agiloinut tai vepestänyt.

Edellisen päivityksen jälkeen oli joitain tosi kylmiä päiviä ja linnut vteli laudalta melkoisia määriä siemeniä. Kerran meni ihan tyhjäksi asti, ja että voi tirpusillakin olla teatraalisia elkeitä! Nokin tässä tätä ruohonkortta, kun ruuan kanssa kerran pihdataan sanoi yhdenkin ilme ihan selvästi. :o) Ja mun karvatintit himoavat ihan hulluna linnunsiemeniä, varsinkin Pippa rakastaa niitä.

Tottelevaisuutta tehdään sisällä ja hienon jutun huomaisin. Kun hymyilen, kitisee Rokki tuskin lainkaan :o) , vaikka istumista paikallaan ihan sekunneilla kun pidennetään. Dog boxia ollaan myös pelattu. Ulkona aloiteltiin Susan Garrtettin Ruff Love kirjassa esittelemää 1-2-3-game. Ensimmäinen opetus mulle, että sitä ei hiukan vaan tuosta noin koklata kummankin koiran ollessa pihalla, yksi reisuus, ni sujuu :o) Kumpikin raaski nätisti odottaa lelu-kehotusta. Rokki tosin ei meinannut tajuta, että leikitään. Pyysin siis koiran istumaan, menin kylki koiraan päin, kauempaan käteen patukka, sanoin innokkaasti "leluu", lähdin juoksemaan ja sitten leikittiin.

Lenkkeilty on pitkiä kävelyitä. Rokki on edistynyt hienosti. :oD Se on mulla kävelyillä kuonopannassa ja kulkee mun perässä. Kolmisin Pipan kanssa alkoi sujua jo hivenen sitten, mutta tänään Tuulan ja lagottojenkin ollessa messissä, oli poju jokseenkin rento ja kulki kivasti perässä. :o) Päästän sen vartin tai puolen tunnin välein vapaaksi, että saa merkkailla tai kakkia. Olen silloin kutsunut luokse useasti, ja Rokki on alkanut tulla varsin hienosti. ;oD Se ei enää pyri äijätyylisesti kauas johtamaan komppaniaa. Tai en anna sille tilaisuutta ottaa sellaista eroa. Kun se tänään haisteli jotain, menin Pipan kanssa mäntytaimikkoon piiloon. Rokki huomasi aikas heti ja reippaasti tuli etsimään meidät. Tuula sanoi, että pojan ilme on muuttunut. Pari viikkoa sitten se ei välittänyt meen piiloutumisesta, haisteli ja merkkaili ja sen perään vasta lähti kattomaan, mikä meitä viivytti. Tuula sanoi sen olleen aiemmin ilmeeltään ylimielinen. Jos siltä olis kysynyt, onko se, niin vastaus olis voinut olla seuraavanmoinen: aavistuksen arrogantti taidan olla, mutta olenhan täydellinen ja tilanteen täydellisesti hallitsen. Nyt siis näyttää lupaavalta, mutta ehdottomasti jatkan lenkeillä kiinnipitämistä. Usein pysähdytään metsässä leikkimään tikuilla ja kävyillä, ettei käy liian tylsäksi hihnakulkeminen. Kotona oon alkanut aika paljon "ahdistella" Roksulaista sillä tavalla, että missään tilanteessa en väistä sitä vaan aina sanon rauhallisesti väistä ja odotan sen väistävän. Ovi- ja autotilanteissa on nykyään hiukan pitempi odotus. Pientä kiusaa, mikä on onnistunut hyvin. Mulla itellä on parempi mieli, ku hallitsen tilanteen eikä tuu just lainkaan ärähdeltyä, mikä on mun suuri heikkous. Sen pitäs sitten olla raju ärähdys, että ois hyötyä eikä tota mun puoliturhaa pikkumurinaa. En silitä Ronspua, jos se ei jotenkin palvele mua, osikohan sekin vaikuttanut vähän.

Loppuun vielä, että ostin dvd-soittimen. Nyt saan kattoa kunnolla agi-dvd:itä, joita on kertynyt useampi, mutta joita on ollut ankea kattoa läppärin pieneltä ruudulta. Ja kävin jo kysymässä Koirakuiskaajan ekan kauden dvd-boxiakin, mutta ei ollut ilmestynyt. Odotan sitä niin!