Suorastaan hujahti ohi tämäkin viikko. Maanantaina oli Pipan tanssi. Tiistaina jätettiin Rokin tottelevaisuus väliin löysän vatsan takia. Kaikkinensa on harkkailu ollut niukkaa. Lenkeillä on ollut kiva, koska on plusasteita eikä hanki kanna. Rokki siis on saanut olla aika monta kertaa vapaana. Tuulan sakin kanssa tehtiin perjantaina yli tunnin metsälenkki, ihanaa. :oD Vähään aikaan tuskin päästään uusiks, sillä metsäteille on kovin riskaableia ajaa auto, jää vielä sinne kiinni eikä pääse pois. Pipan tassu ei oo kertaakaan tainnut kipeytyä, vaikka käydään metsälenkeillä. :o) Siellä kuljetaan tiellä, jossa se juoksee Rokin kanssa, mutta hankeen Pip ei juurikaan mee. Hevonkakkaroita kumpikin syö ihan himona. Ne melkein itekkin kakkii hevonkakkaraisia. ;o)

Kumpikin syö nyt pelkkää Jahti&Vahtia. Pipan vasen korva erittää pikkasen mönjäkettä. Hankin hukkuneen tilalle uuden korvapuhdisteen. Oon putsannut korvan sillä kahdesti. Pippa saa nyt olla jonkin aikaa ilman porkkanaa, jos vaikka olis sen makeus aiheuttanut hiivasienen kiihkeytymisen nassikan korvassa. Lisäksi annan kummallekin koiralle tavallista enemmän lihaa, jos sekin nopeuttas korvan normalisoitumista. Ihan heti en tuota muonaa vaihda pois, eka testataan muita juttuja. Pippahan on saanut porkkanaraastetta ihan vaan vatsantäytteeksi, ku sillä repukalla on niin pieni ruokamäärä (ja ehkä kilon vertta sais typykkä tälläkin hetkellä laihtua). Jos flik vaikuttaa nälkäiseltä, raastan ruuan joukkoon kesäkurpitsaa, joka ei oo niin makeaa mutta toivottavasti täyttäis hiukkasen. Tuo liha on sitten hieno juttu, näet kumpikin syötyään nuolee ehkä minuutin ajan tyhjää kuppiaan, ku oli niin hyvää. :o) Tarttis vaan keksiä, mistä sais hankittua edukasta mutta laadukasta lihaa. Pitäsköhän sekottaa ihmisille ja koirille myytäviä.

Rokille tuli kutsu Vesilähden näyttelyyn, mutta en vie portsua sinne. Sillä ei oo enää just yhtään pohjavillaa. Harjauksen jälkeen se repukka näyttää hilseiseltä vinttikoiralta. :o) Roksu näyttää niin kaposelta, että ties vaikka sais hylsyn sieltä, ni ei lähdetä turhaan ajamaan sitä matkaa. Oon sekä furminoinut että harjannut pojun turkkia. Tuntui, ettei karvanlähtö ikinä lopu mut nyt vaikuttas inauksen lupaavalta, et jos kumminkin. :o) Se saa mennä joskus kesällä näyttelyyn. Vesilahden näyttelypäivänä meen ite töihin mätsäriin. Seuraava näyttelymahis olis 2.5., mihin mennessä karva ei oo voinut kasvaa. Sitten olis 9.5, mut silloin on Vesa Kuosmanen jälkikouluttajana HPSH:lla, jälkileiri 8.&9.5, ja sinne tahdon kovasti kuuntelemaan. Jos sais vaikka hyviä jäljestysvinkkejä, vaikka mulla ei tavoitteellista jälkikoiraa olekaan. Tai toki tavoite on: tyytyväinen, onnellinen koira, joka sen omasta ja mun mielestä on loistava jälestäjä. ;o)