Viime vuonna oltiin Klagissa ekaa kertaa, joten nyt oltiin jo melkein Kokkolan kesäkisain veteraaneja :o) Viimeksi oltiin ykkösissä ja tehtiin viisi hyljättyä rataa. Ja nyt kun ollaan noustu juuri kolmosiin ja radat ovat kinkkisiä, pelkäsin viiden hyllyn viikonloppua.

Matkaan lähdettiin perjantaiaamuna. Oltiin Tuulan ja lagottojen kyydissä. Pip käyttäytyi matkat tosi fiksusti kuten myös leirintäalueen mökissä, joka jaettiin heidän kanssaan. Pientä kähinää tuli nuoremman lagoton kanssa, mutta se lopetettiin heti. Sää oli perjantaina ja lauantaina pilvipouta, kun taas sunnuntaina satoi. Paluu oli onneksi vasta maanantaina, ettei tarvinnut pitkän kisapäivän päätteeksi istua montaa tuntia autossa.

Perjantai-iltana oli yksi startti. Siitä tuli hylly. Lauantaina olin ekan lähdön paljain jaloin nurmikentällä, siitä hylly kuten myös lauantai-illan kisasta. Sunnuntain eka oli jo aika lähellä tulosta, mutta liian ajoissa käänsin kroppaani ja Pip sujahti putken väärään päähän. Mutta sunnuntain viimeinen eli hyppyrata meni melkoisen hyvin. Märällä nurmikolla ei ollut miellyttävä juosta, mutta saatiin suoritettua se kunnialla ilman virheitä  ja ilman Pipan liukastelua ;o) Ja koska virheettömistä radoista nopeimman teki Pippa Pippuri, se oli sitten NOLLAVOITTO  ;OD Otin kaarteet tarkoituksella  vielä hiukan laajempina kuin normaalisti (mullahan on ihan liian laajat, epätaloudelliset kaarteet Pipsulaista ohjatessa), mutta olen tyytyväinen nassin pysymisestä pystyssä, sillä jotkin koirat liukastelivat tosi ruokottamasti. Tuomarina tällä hyppyradalla (E-kisa) oli Kari Jalonen. Muuta radat olivat  Anne Saviojan (A, B, D)  ja samaisen Jalosen (C) käsialaa.

Päivät venyivät hirvittävän pitkiksi. Eka startti ehkä kahden maissa ja toinen mahdollisesti yhdeksältä. Sunnuntaina oli sentään maksit ennen pienempiä koiria, ja homma oli loppu aavistuksen aiemmin. En ollut seuraamassa edes jokaista oman seuralaisen starttia, koska piti olla Pipan kanssa, että se pysyi rauhallisena. Mökiltä oli matkaa reilu sata metriä agikentälle, joten makoiltiin siellä rauhassa. Pippa jaksoi hienosti. Se oli ollut hirveän hulluna ennen yhtäkään lähtöä, istui joka kerta nätisti, ei alkanut nostella persustaan ennen lupaa. Se kuunteli mua hirveän hienosti, mutta ei pystynyt tekemään agiradoilla tulosta mun ohjausvirheitten ja radan unohtamisten takia. Sunnuntai-iltana oltiin kumpikin hirveän väsyneitä kisojen ja leirintäalue-elämän takia, joten olen kovin ylpeä meen viimeisestä ponnistuksesta, mikä riitti voittoon :o)

Pipan sisko Enki kisasi kakkosissa. Se teki parit hylyt, kaksi virheellistä tulosta ja hyppäriltä nollavoiton!! Tuo päivä oli aavesilmille loistava hyppäripäivä :oD Velikoira Niklas ei tainnut saada tulosta, se kisasi startit A,B,C. Tuula sai kummankin lagottonsa kanssa tehtyä virhettömät radat, ne vain kaipaisivat hiukkasen lisää vauhtia.

Tosi hyvä reissu :o) Pippa on iän myötä rauhoittunut, ja voi jo sanoa nautinnoksi sen kanssa maailmalla oloa, kun pahimmat hötkyilyt on hötkyilty. Myönnettäköön, että sorsille piti vähän käydä uhoamassa, mutta muuten käytös oli mitä fiksuinta. Ei olis lainkaan ikävä ajatus lähteä Klagiin ensi kesänäkin :o)