Pipalla oli oma agitunti AgilitynLumossa. Se oli superonnellinen ja -kuuma päästessään pitkästä aikaa kunnolla hommiin. :oD Sillä on ihan hullu himo päästä seuraavalle esteelle, mutta silti se kuuntelee mua. Elämä on epäreilua, ku nassin tassu ei kestä kunnolla agilointia. Reenin jälkeen Tero ihmetteli Pipan oikean takatassun yhtä polkuanturaa, että onko se normaalisti noin punainen. Ei ole, ei. Isoimman polkuanturan etuosa on vereslihalla, yli neliösentistä puuttuu päällimmäinen paksu suojaava ihon kerros. Kotimatkalla meinasin käydä apteekissa ostamassa kunnon idealsiteen, mutta oli kiinni. Kotiin siis ja penkomaan kaapeista, mitä sidetarvetta löytyy. Meiltä löytyi kaks koiran ensiapupakkausta. :o) Toinen on saatu kaverilta lahjaksi ja toisen sai Pippa agikilpailun palkinnoksi. ;oD Siispä tiputin polkuanturaan puhdistukseksi 0,2%-klooriheksidiiniä.  Seuraavaksi laitettiin tuppoja varpaitten väleihin ja vereslihakohdan päälle sidetaitos. Sitten kääräistiin side ympärille ja pakkauksista löytyi vielä vahvaa teippiä, niin sitä päälle (ei karvoihin). Nyt ei Pipsi voi nuolla tassua ja toivottavasti alkaapi pian parantua. Hankin sidettä lisää ja aion vaihtaa päivittäin. Se jänskättää, etten vaan laita sidettä liian tiukalle. Pippa tykkäsi kovin, ku Rokki komennettiin pois ja keskityttiin sen tassun paapomiseen. :o) Ja aussielainen on sitä mieltä, että tärkein tekijä nopeaan kuntoon tulemiseen on runsas ruoka!! ja paljon namia!! ;oP Ulkoilu saa muutaman päivän olla pelkkää pikaista tarpeilla käymistä ja paan töppösen jalkaan jos mahtuu, ettei likastu. Ärsyttävää niin tällainen tassuongelma. :o( Pippuri ei tietenkään pääse kaupunkitaistelun joukkueeseen. Kunpa pian tulis käpäläinen kuntoon, että pääsee metsälenkeille. Agihallin pohja on tosi hyvää ainetta, joten mikä mahtaa olla syy tassun kulumiseen. Olisko tassu ollut märkänä, jolloin iho pikkusen pehmeämpää vai olikohan siinä jokin aiempi hiertymä, jota en oo huomannut. Muutama päivä sitten kynsien leikkuun yhteydessä ainakin ihan kunnossa oli eikä oo nuoleskellut tai mitään. Nyt vaan odotetaan ja toivotaan nopiaa friskaantumista pupsin  tassulle.

Rokki oli myös reisussa mukana. Se teki reippaasti keinua, eikä sitä huimannut tahi pelottanut yhtään. ;o) Hauke oli kovaa ja kiihkeää. Tero piti keinua ja laski rauhallisesti aluksi hiukan verran ja viimeisillä kerroilla pehmustetulle minipöydälle. Hienoa. :o) Toinen harkka oli keppejä, jotka meni varsin kivasti.