.. kastelu on kivaa :o)

Pyritään Pipan kanssa käymään joka ilta viljelypalstalla kastelemassa taimiraasut, koska paikka on tosi kuuma ja kuiva. Veden kannan joesta kahdella kastelukannulla. Pipan mielestä se on niin kivaa, että sitä alkaa narisuttaa, kun tunnistaa tien palstalle.

Siellä on harvoin muita paikalla, joten annan Pipan olla ilman hihnaa. Kun se huomaa mun lähtevään polkua pitkin rantaan, se kirmasee edelle, parhaimmillaan melkein rantaan, jonne matkaa arviolta satakunta metriä. Vikuroivat kepit pitää tappaa sekä polulta että rannasta. Ja uimassa pitäisi käydä joka ainoalla kannujen täyttökerralla :o) Huolestuttaa nassin iho, kun kastellaan illalla ja sen jälkeen jo nukkuaika eikä tule juostua turkkia kuivaksi. Kunpa ei tulisi ihottumaa mihinkään kohtaan. Hienosti Pippa kunnioittaa istutuksia eikä tule edes käytävälle istutusten väliin. Se on niin intona, että välistä pyydän sen makoilemaan paikalleen, kun kastelen. Ja siitä taas jatketaan yhdessä rantaan kovaa vauhtia täyttämään kannut ja ehkä pienesti uimaan ja noutamaan keppi joesta :o) Miten Pippa löytääkin elämän pikkuasioista  niin ison ilon!