Meidän piti pikaisesti käydä kylässä, joten kävin tekemässä jäljen ja vanhentumisajaksi vieraisille. Jämähdettiinkin sinne pitemmäksi aikaa, joten jälki ehti vanheta kaksi tuntia. Paikkana oli varikon lähiseudun kivan kosteahko varpuinen, sammalinen metsä. Pituutta arviolta vajaa puoli kilsaa ja keppejä kahdeksan. Pip lähti hienosti etsimään jälkeä edeten reippaasti, mutta hitsit lähti takajäljelle. Vaihdettiin suunta, ja meno oli ihan suht hyvää. Pip seurasi jälkeä ehkä nenä aavistuksen korkealla, ja muutama suora kulma tuotti mulle harmaita hiuksia, mutta selvittiin jotenkin :o) Kaikki kepit Pipsu toi mulle, ja jälkeä pitkin mentiin noita muutamaa kulmahörhöilyä lukuun ottamatta. Pitäs käydä tallomassa jälki joka päivä töistä palatessa, mut saamaton mikä saamaton. Ja myös nurmikolle vois tehdä runsaskulmaisia jälkiä, ja täytyy kenties harkita niitten merkkaamista. En näet osaa lukea Pippaa tarpeeksi hyvin, se kun on ehkä tarpeettoman eloisa jälkikoiraksi :o)