Viikko alkoi niin huonosti, että ei huvittanut alkaa kirjoittaa blogiin. Pari päivää sitä lykkäsin, niin lykkääntyikin viikon verran. Jospa nyt kuitenkin. :o) Maanantaiaamun lenkillä huitaisi Rokki karkuun ehkä pariksikymmeneksi sekunniksi. Läheisellä tiellä kulki autoja ja lumiaura, hiemaisen pelästyin. Se näki kai taas jonkin elukan. :o/ Eka työpäivä hiihtoloman jälkeen melkein tappoi mut, kammottavaa kaikkineen. Päänsärky ei helpanut laisinkaan, ja tyhmä-minä lähdin Rokin kanssa toko-harkkoihin. Ei olis kannattanut. Oma huono olo, ni ei haavettakaan kivasta yhteistyöstä. Täytyy nyt tutkailla tilannetta, että voidaanko käydä maanantai-iltaisin reeneissä. Jos olen aina noin väsynyt, niin pakko jäädä pois.

Sen jälkeen Rokki on yhtä metsä kiihdytystä (pysyi näkysillä) lukuunottamatta ollut kivasti kuulolla ja mun perään. Tulee usein kyhnäämään mun kintaita ja tutkiessaan metsää reagoi heti kutsuun. :o) Tiistaina ja keskiviikkona oltiin Tuulan sakin kanssa lenkillä. Keskiviikkona oli lenkin jälkeen Hossussa meitin seuran Harjavallan palvelus- ja seurakoiraharrastajien vuosikokous. Suosio oli vaatimaton, vain neljä hallituksen ulkopuolista paikalla, mää yks näistä. Lopuks palkittiin viime vuoden menestyneet. Pippa on vuoden 2008 tokokoira, agilitykoira ja pk-tulokas. ;oD Nassi sai kolme pokaalia ja vielä valiopannankin. ;o)

Torstaina Pippa pääsi yksin metsälenkille, ja siinä huomioitavaa on, että leikittiin kävyllä. Mutta leikki loppui lyhyeen, sillä mun edellisenä päivänä monella pokaalilla palkittu fiksu koirani nieli kävyn. ;o) Sitten oli Rokin vuoro. Suhattiin Yyteriin, missä treffattiin Marianne ja ihana x-rotu-tyttönen Mila. Koiruset nautiskelivat juoksemisesta, kun kuljettiin metsissä. Ja loistopolkuja löydettiinkin, sai nautiskella hevonkakkaroitakin. :o)

Pakko mainita myös, että kerran metsälenkillä parkkeerattiin haulikkoradan pihaan. Palatessa siellä oleva mies kysyi, nähtiinkö suden jälkiä. Vastasin, että ei nähty, mutta puusta nähtiin tippuvan yks hiirunen. :oD Tais olla se pieni harmaa jyrsijäinen kiipeilemässä alimmilla oksilla, mää huomasin sen tipahtavan lumihankeen puun alle jostain ehkä 30 tai 40 sentistä. :o) Ikävää nuo susijutut, oli kuulemma ihan tässä meen kodon lähellä ollu suden jäljet. :o( Pippa ei onneks oo haistanut mitään.

Lauantaina oli Noormarkussa agiharkat, ja siitä alkoi meen alamäki. Ite harkka meni loistavasti. Pippa oli taitava, kuulolla ja opin treenistä muutavat asiat, hyviä oivalluksia. Uskomatonta, miten tehokkaasti Pip ohjaantui ei-koiranpuoleisella kädellä. Treeni ei ollut kovin pitkä, mutta kotona sen jälkeen nassi taisi ontua pienesti noustessa makaamasta. Ajattelin sen olevan luulotautiani, ja lähdettiin lenkille lagottojen kanssa. Sen jälkeen Pippuri alkoi ontua vähän enemmänkin. :o( Otti hirveästi päähän, sillä Pippa oli nauttinut agilitystä aivan täysillä. Se tappoi pesukarhupatukankin superkiihkeästi.

Pohdiskelin asioita, ja agility saa jäädä taas pariksi kuukaudeksi tauolle. Katsotaan tilanne myöhemmin, uskalletaanko koklata, kisaamisen epäilevän olevan ohi. En halua riskeerata toisen terveyttä, niin rakas se mulle on. Pk-esteitä ei myöskään tehdä enää, turha riski käpäläisen nivelille. Kesän suunnitelmiin verijälki ja toko.

Ilmoitinkin koiruset pariin paikkaan. Pippa menee Raumalle tokostamaan 3.6. ja Roksu näytelmöi 5.4. Laitilassa ja 2.5. Mouhijärvellä. Meillähän oli aikalai agisuunnitelmia ja mulla nyt ihan luopio olo, kun ne joudun perumaan. Olis ollut niin kiva päästä agiloimaan aussiemestiksiin Seinäjoelle ja perinteiseen Klagiin heinäkuussa. Mutta haluaisin vielä viettää Pipan kanssa kymmenisen vuotta, ja siihen se tarvitsee terveet, toimivat raajat, pakko siis sopeutua. Toisaalta olis nivelten takia parempi, että Pip osais tehdä asioita rauhallisemmin, alle 100 prossan teholla, mut eihän se sitte olis Pippanen.

Kuononaamoilla on tänään luupäivä. Pippa on liioittelematta järsinyt luuta ainakin reilut viis tuntia. Mahtaa olla leuat väsyneet. Rokki tais tyytyä kolmiseen tuntiin. :o) Ihan ku poju ois pienesti saanut lihaa luittensa ympärille, ku sitä tänään kattelin. Hirveästi en ruokamäärää oo isontanut, rasvaa tai lohiöljyä annan kunnon kökkäreen ja nameja en säästele. Harmi nuo siankorvat, ku Pipalle kans annan, ni Romppu saa ison kokonaisen ja Pipsu vain vaatimattoman kalasaksilla leikatun suikaleen. Epäreilua.