Eilen aamulla lähdettiin Palojärvelle uimaan. Ranta oli varattu, mutta pienen kävelyn jälkeen oli tyypit lähteneet. Pippa ui innolla, ja myös oli hommassa mukana. R nouti vesileluja silleen, että likemmäs metrin ui järvelle päin, otti lelun ja pian takas rantaan. Kaks kertaa kannoin sen pikkasen syvemmälle ja päästin uimaan rantaan. Rauhallisesti se ui ja toisella kertaa otti likellä olevan kelluvan lelun ja ui sen kanssa rantaan. Kumpikin kyllä ui teknisesti tosi hienosti, ei huido etutassut turhaan vaan koko kroppa käytössä ja vahvat potkut takajaloilla. Loppuvaiheessa sidoin Rokin kiinni puuhun ja uitiin Rispulaisen kanssa vartin verran. Sitten vielä hetki vesilelujen kanssa sähläämistä ennen pientä kävelyä. Noin puoltoista tuntia viivyttiin ihanalla pienellä metsäjärvellä. Tuliaisiks kotiin tuli kaks maanläheisen hajuista koiranturkkia :o)  Pipalla on hyvä uimaturkki, koska pohjavillaa ei oo nimekskään, kun taas Rokki-raasulla on hervottoman paksu karvapalttoo, ei uskalla kastella päivittäin, ettei vaan tuu hot spotia tai muuta ikävää.

Tiistai-iltana koiruset taas tekivät töitä ruokansa eteen, Pip tokosti ja Roks tokosti ja noukki mulle jälkikeppejä. Tokoiluista sen enempää, ku että kumpikin hieno, Rokki teki suht kaikki jutut ilman käsiapuja. "Keppijäljen" talloin tuohon lähelle kotoa. En anatnut kehotusta, hetken päästä kuono keksi mun talloman ja lähti liikkeelle. Poju reagoi hienosti keppiin, toi heti, kehun tietty kovasti. Matka päälle 20 metriä ja neljä keppiä. Ekasta nappulapalkka ja kolmesta vikasta Cesaria.  Luulin jo, ettei Romputti lainkaan jatka, ku olis vaan cesar-lupposta nuollut. Viimeiselle pätkälle se lähti jo sillä mielin, et tiesi hyvää palkkaa tulevan. Vaihdettiin tosissaan jäljestysmeininki, koska nappulan syönti maasta ei niin motivoivaa ja ötökät kiusas liikaa. Systeemi on nyt Canis 2/09 -lehdessä ohjeistettu tyyli eli jäljestämisen opettaminen takaperin ketjuttamalla, tosin keppi-ilmaisu meillä kepin tuominen mulle.

Tänään raastauduttiin aikaisin sängystä ja mentiin Pipan kanssa Hossuun harkkaamaan Millan ja Ninjan kanssa.  Ensin lyhyt kävelylenkki, sitten tokoa ja lopuksi taas kävelylle. Pipan ohjelmassa oli tunari ja ohjattu. Nyt tehtiin neljä tunaritoistoa. Ekalla väärä, en päästänyt hakemaan oikeaa. Toinen ok suoritus. Kolmas väärä palikka ja neljäs eli viimeinen hienon suoritus kunnon haistelulla. Milla mietti, josko nakki on liian hyvä ja siksi kiihdyttävä palkka. Olin sitä mietlä, että ei, mutta ehkä kumminkin. Namitin Pippaa ennen palikoille lähetytä, jotta rauhoittuisi. Tunarointia tää kyllä on, ei voi mitään. Lauantain kokeen jälkeen mietin ja alan opiskella Pipa Pärssisen  tokovihkosta urakalla, jos keksikin keinon rauhoittaa nassulainen. Tunarin (hiekalla) jälkeen nurmikolle ja ohjattu nouto. Pippa ääntelehti Millan viedessä kapulat. Merkki hieno ja sanoin nouto. Sitten sama toiselle puolelle, mutta Pippapa ei nähnyt korkeassa nurmikossa olevaa oikeaa kapulaa ja huitaisi keskimmäiselle. Onneks tajusin vaativani hölmöjä ja siirryyttiin hiekalle, missä Pippuri toi välittömästi pyytämäni. Merkki oli pienen epävarmuuden takia hidas. Sitten vielä kerran merkki, kävelin sen luo ja otettiin raju patukkaleikki. ;oD Vimppa liike oli metallinouto,  jonka palautus vino ja kapula melkein kolisi suussa. Metallia ei voida tehdä ku yks toisto per kerta, ni se oli siinä. Muuten luovutukset tänään suoria, ni en stressaa tollasesta. Enkä haluais itekkään pitää metallia suussa, ni en koe tarpeelliseks koittaa totuttaa pupulia tiukempaan otteeseen. Päätin, että ei mennä piirinmestistokoon, ku niin kaukana, joten lauantain jälkeen voidaan muuntaa tokostelut eläinkokeellisempaan suuntaan. ;o) Kiva harkka, vaikka aina löytyykin paljon, mitä pitäis reenailla. Pippa nauttii, se on tärkeintä. :o)