Pippa-raasu ei siis käpäläisen takia saa nyt muutamaan viikkoon lenkkeillä. Ei oo muuten pariin päivään nyt kertaakaan ees kevittänyt oikeaa etutassua makuulta noustessa. :o) Ulkona käydessä pyrin, et se sais olla vapaana et ulkoilu näin laadukkaampaa. Hienosti Pip on, vaikka joutuu jäämään kotiin ja Rokki lähtee mun kanssa metsälle.

Elämä ei saa olla ankeaa tassun takia, joten kävin tekemässä Pispulle jäljen Voitoisten tien varteen likelle hotellia. Tuuli oli niin kova, että Poriin ajaessa tutntui auto heittelehtivän. Tarkoitus oli vanhentaa vain puol tuntia,  mut venähti kolmeksi vartiksi. Alusta kuivaa kangasmetsää, osin runsasvarpuista osin niukkavarpuista. Pituus ehkä nelisensataa metriä ja keppejä siellä oli kahdeksan. Meinasin koittaa jälkiliinan laittoa selkälenkuraan kiinni mahalenkuran sijasta, mutta Pippa ottikin melkein näyttelykoiraseisonnan janalle mentäessä eli piuha vaan mahan alta.

Jana oli mahtava! ;oD Jäljestys hyvän voimakasta ja innokasta mutta silti tarkasti jäljellä. Aivan uskomaton taiturikoirunen! Vaikka sen tyyli on lennokas, olen alkanut luottaa siihen kevään kahden ekan jäljen jälkeen. Se on jotenkin määrätietoisempi ja malttia ehkä tullut hiukan viime kesästä. Sillä on toki rivakka tahti, mutta se ei "hätäänny" pienestä jäljen sivuun menemisestä niin rajusti ku ennen vaan kuono alhaalla etsii sen. Kaikki kepit tieteskin nousivat. :oD

Palkkana meilla oli Prismasta löytynyttä puoleen hintaan myytyä kalkkunan filerullaa, joka oli hillittömän hyvää nassin suussa. Sen päiväys oli 22.4. eli Pipan synttäri. Se oli siis merkki, että pakko ostaa se. ;o) Lisäksi Prismasta löytyi kuivattuja poron jalkaluita, että keskiviikkona saa herkutella oikein kunnolla. ;oD

Toivottavasti saan aikaiseksi tehdä usein näitä jälkiä varsinkin nyt Pipan niukkaliikuntaviikoilla. Rokillekin pitäis miettiä jälkikauden avausta, kun vaan ensin keksin kunnolla kuivuneen nurmikon.