Kovin laiskasti tulee päiviteltyä tätä blogia. Paljon ollaan puuhailtu, toivottavasti muistan vielä.

Pippa on treenaillut aika monta kertaa tokoa. Mainittakoon ruutu, jossa sillä näköjään tulee aika ajoin ongelma, että alkaa ennakoida pysäyksen ruudussa ja jää menosivulle ja on siis vain puoliksi ruudussa. Onneks tajusin ottaa frisbeen avuksi ja kun  sain nassiliinin etenemään, meni se hienosti ruudun läpi lelun perässä. Pitää kysyä, josko joku suostuis meen apuriksi ruutuun heittämään frisbeen houkuttelevasti takalinjan yli. Piphän kuuntelee hienosti eli vaikka läpijuoksua vahvistetaan, tietää hyvin, nitä tarkoittaa "odota" ruutuun juostessa ;o) Ohjattu nouto piti tehdä, mutta Pippanen tekikin niin mahtavan merkin, että pidettiin bileet ja jätettiin kapula noutamati ;oD Jättöjä tehty hölkästä, onnaa ok :o) Istumista pitäs reenata avustajan kanssa, avustaja sais naksauttaa nopeat istumiset, näkis ne paremmin sivusta eikä mun kroppa tekis mitään turhia kääntymisiä. Eteenmenoon on taas saatu vauhtia pikkusen enempi ;oD  Muutakin on toksoteltu, mutta jääpi kertomatta.

Jälkeä ei olla tehty, sillä pakkasta on niin paljon, että maakin hiukan jäässä. Pallo Pippuri on etsiskellyt metsässä.

Agikenttä alkaa olla melko lumeton ;o) Jipiiiii!!! Tehtiin Salmen harjoitusten irataantumis-haaltuunotto-juttua, Pip tekee hienosti :o) Ja luulen oman ajoituksen parantuneen. Puomin kontaktit ja A:n alastulo niin mahtavat, että taitaa tapahtua jotain karmaisevaa ens sunnuntain kisoissa Noormarkussa, ei tällainen voi jatkua. Pip tekee ne ihan uskomattoman tarkasti ja nopeasti!

Agi on hyvä aasinsilta siirtyä Rokin tekemisiin. Otin kummankin mukaan pienelle kävelylle ennen Pipan agilointeja, palattiin autolle agikentän kautta, Pip innokkaasti hyppeli ja meni puomin ja taisi tehdä kepitkin. Rokkikin intoontui, se meni varmalla reippaalla askeleella puomille, mää peloissani perään, Pippa huomasi mun suunnan, joten sekin puomille. Mun keretessä paikalle oli puomin ylösmeno-osuudella vierekkäin kaks koikkusta, melkein jo pääsisvät ylhäällä olevalle vaakasuoralle. En onneks hädissäni rääkässyt mitään, sain rauhallisesti otettua Rokki-pojan sylkkyyn turvaan ja opin, että ei kannata kulkea noin läheltä esteitä.

Rokki menee jo nopeasti makaamaan, kun mun nyrkki on maassa. Oon alkanut sanoa maahan-sanan sen syödessä palkkanamia maaten. Kontaktikävely sujuu, tosin ulkona sanon sen nimen vähän väliä, kun maailma on täynnä kiinnostavuuksia. Katsekontaktia tehdään paljon, aika on hiukan pidentynyt. Naksuteltu on katsekontaktia sekä paikallaan että liikkeessä. Uutena naksutusjuttuna otettiin kosketuskeppi. Se on Rokin mielestä haukattavan kiva juttu :o) Vaatii multa ihan hillitöntä nopeutta, että päässä olevaa palluraa vain kosketaan ei puraista. Keppi on puolisen metrin puukeppi ja päässä sellainen noin naljä senttiä halkaisijaltaan oleva askartelupallo, joka on vahvistettu vihreällä teipillä. Kosketus onnistuu hyvin ;o)

Koiruset ovat saaneet jokusen kerran ruuan pullosta, Rokilla edelleen puolilitranen ja Pipsulla puoltoista. Rokin tekniikka on hyvä! Sillä on rauhallinen tassunhuitaus, jolla se tehokkaasti saa namit ulos, nopeaa toimintaa :o)

Ollaan kyläilty parissa paikassa. Pitkäperjantaina oltiin Hurrilassa, jossa on kolme shelttiä. Ne olivat hiukan kierroksilla vieraitten takia, haukuskelivatkin, joten tietenkään Rokki ei osannut rauhoittua ja hitsit poju pissasi siellä matolle :o/ Serkun luona käytiin ja samoin mun veljen luona. Meillä oli boksi mukana, johon Rokki lopulta rauhoittui. Muutenkin oon koittanut saada pojua olemaan rauhallinen, otan syliin silitettäväksi, mutta tuntuu kuin kiihkeytys siitä lisää. Mun pitää iten olla tosi rauhallinen, tarttis saada pikkunen rauhottumaan, sen elämä on silleen pal helpompaa. Haukkuminen on ollut hiukan ongelmana. Jos Roksuttilainen pääsee liian väsyneeksi, se pitää ihan kauheaa mökää. Ja muutenkin haukku on turhan herkässä.

Lenkit yritän tehdä yks koira kerrallaan. Rokin kanssa ohjelmassa on vahtimisentapaista. Mää paha koitan vähän väliä juosta karkuun, sillä Pipan kanssa ulkoiltaessa poju on aikas etäällä musta ja tahdon vahvistaa mun likellä pysymistä. Luoksetulo ei oo enää niin hyvä homma Rokulaisen mielestä, varsinkin ulkona on niin paljon kaikkea. Koitan olla tarkka, että kutsun silloin un varmana tulee, että kutsusana ei kärsis inflaatiota. Juoksen poispäin, se on parantanut luokse tulemista. Rokki on tosi pal haasteellisempi koikkunen ku Pippa, Roks on niin itsenäinen ja sen itseluottamus rautaa.

Loppuun maininta metsäherkuttelusta :o) Pippa ja mää rakastetaan suoraan varvuista syötäviä puolukoita. Nyt on ollut pakkasta, joten ne on ihanan kylmiä ja makeita. Pippa vetelee niitä sekä mun antamana että suoraan varvuista. Tarjosin tänään pentulaisellekin ensipuolukkansa. Rokki kyllä otti, en tiedä söikö vai sylkäsikö, olis halunnut mun suusta puolukkamaistikkaan. Ei poikanen niin puolukkahulluuntunut ku me plikat :o)