Kovin laiskasti tulee päiviteltyä tätä blogia. Paljon ollaan puuhailtu, toivottavasti muistan vielä.
Pippa on treenaillut aika monta kertaa tokoa. Mainittakoon ruutu, jossa
sillä näköjään tulee aika ajoin ongelma, että alkaa ennakoida pysäyksen
ruudussa ja jää menosivulle ja on siis vain puoliksi ruudussa. Onneks
tajusin ottaa frisbeen avuksi ja kun sain nassiliinin etenemään,
meni se hienosti ruudun läpi lelun perässä. Pitää kysyä, josko joku
suostuis meen apuriksi ruutuun heittämään frisbeen houkuttelevasti
takalinjan yli. Piphän kuuntelee hienosti eli vaikka läpijuoksua
vahvistetaan, tietää hyvin, nitä tarkoittaa "odota" ruutuun juostessa
;o) Ohjattu nouto piti tehdä, mutta Pippanen tekikin niin mahtavan
merkin, että pidettiin bileet ja jätettiin kapula noutamati ;oD Jättöjä
tehty hölkästä, onnaa ok :o) Istumista pitäs reenata avustajan kanssa,
avustaja sais naksauttaa nopeat istumiset, näkis ne paremmin sivusta
eikä mun kroppa tekis mitään turhia kääntymisiä. Eteenmenoon on taas
saatu vauhtia pikkusen enempi ;oD Muutakin on toksoteltu, mutta
jääpi kertomatta.
Jälkeä ei olla tehty, sillä pakkasta on niin paljon, että maakin hiukan jäässä. Pallo Pippuri on etsiskellyt metsässä.
Agikenttä alkaa olla melko lumeton ;o) Jipiiiii!!! Tehtiin Salmen
harjoitusten irataantumis-haaltuunotto-juttua, Pip tekee hienosti :o)
Ja luulen oman ajoituksen parantuneen. Puomin kontaktit ja A:n alastulo
niin mahtavat, että taitaa tapahtua jotain karmaisevaa ens sunnuntain
kisoissa Noormarkussa, ei tällainen voi jatkua. Pip tekee ne ihan
uskomattoman tarkasti ja nopeasti!
Agi on hyvä aasinsilta siirtyä Rokin tekemisiin. Otin kummankin mukaan
pienelle kävelylle ennen Pipan agilointeja, palattiin autolle agikentän
kautta, Pip innokkaasti hyppeli ja meni puomin ja taisi tehdä kepitkin.
Rokkikin intoontui, se meni varmalla reippaalla askeleella puomille,
mää peloissani perään, Pippa huomasi mun suunnan, joten sekin puomille.
Mun keretessä paikalle oli puomin ylösmeno-osuudella vierekkäin kaks
koikkusta, melkein jo pääsisvät ylhäällä olevalle vaakasuoralle. En
onneks hädissäni rääkässyt mitään, sain rauhallisesti otettua
Rokki-pojan sylkkyyn turvaan ja opin, että ei kannata kulkea noin
läheltä esteitä.
Rokki menee jo nopeasti makaamaan, kun mun nyrkki on maassa. Oon
alkanut sanoa maahan-sanan sen syödessä palkkanamia maaten.
Kontaktikävely sujuu, tosin ulkona sanon sen nimen vähän väliä, kun
maailma on täynnä kiinnostavuuksia. Katsekontaktia tehdään paljon, aika
on hiukan pidentynyt. Naksuteltu on katsekontaktia sekä paikallaan että
liikkeessä. Uutena naksutusjuttuna otettiin kosketuskeppi. Se on Rokin
mielestä haukattavan kiva juttu :o) Vaatii multa ihan hillitöntä
nopeutta, että päässä olevaa palluraa vain kosketaan ei puraista. Keppi
on puolisen metrin puukeppi ja päässä sellainen noin naljä senttiä
halkaisijaltaan oleva askartelupallo, joka on vahvistettu vihreällä
teipillä. Kosketus onnistuu hyvin ;o)
Koiruset ovat saaneet jokusen kerran ruuan pullosta, Rokilla edelleen
puolilitranen ja Pipsulla puoltoista. Rokin tekniikka on hyvä! Sillä on
rauhallinen tassunhuitaus, jolla se tehokkaasti saa namit ulos, nopeaa
toimintaa :o)
Ollaan kyläilty parissa paikassa. Pitkäperjantaina oltiin Hurrilassa,
jossa on kolme shelttiä. Ne olivat hiukan kierroksilla vieraitten
takia, haukuskelivatkin, joten tietenkään Rokki ei osannut rauhoittua
ja hitsit poju pissasi siellä matolle :o/ Serkun luona käytiin ja
samoin mun veljen luona. Meillä oli boksi mukana, johon Rokki lopulta
rauhoittui. Muutenkin oon koittanut saada pojua olemaan rauhallinen,
otan syliin silitettäväksi, mutta tuntuu kuin kiihkeytys siitä lisää.
Mun pitää iten olla tosi rauhallinen, tarttis saada pikkunen
rauhottumaan, sen elämä on silleen pal helpompaa. Haukkuminen on ollut
hiukan ongelmana. Jos Roksuttilainen pääsee liian väsyneeksi, se pitää
ihan kauheaa mökää. Ja muutenkin haukku on turhan herkässä.
Lenkit yritän tehdä yks koira kerrallaan. Rokin kanssa ohjelmassa on
vahtimisentapaista. Mää paha koitan vähän väliä juosta karkuun, sillä
Pipan kanssa ulkoiltaessa poju on aikas etäällä musta ja tahdon
vahvistaa mun likellä pysymistä. Luoksetulo ei oo enää niin hyvä homma
Rokulaisen mielestä, varsinkin ulkona on niin paljon kaikkea. Koitan
olla tarkka, että kutsun silloin un varmana tulee, että kutsusana ei
kärsis inflaatiota. Juoksen poispäin, se on parantanut luokse
tulemista. Rokki on tosi pal haasteellisempi koikkunen ku Pippa, Roks
on niin itsenäinen ja sen itseluottamus rautaa.
Loppuun maininta metsäherkuttelusta :o) Pippa ja mää rakastetaan
suoraan varvuista syötäviä puolukoita. Nyt on ollut pakkasta, joten ne
on ihanan kylmiä ja makeita. Pippa vetelee niitä sekä mun antamana että
suoraan varvuista. Tarjosin tänään pentulaisellekin ensipuolukkansa.
Rokki kyllä otti, en tiedä söikö vai sylkäsikö, olis halunnut mun
suusta puolukkamaistikkaan. Ei poikanen niin puolukkahulluuntunut ku me
plikat :o)
sunnuntai, 23. maaliskuu 2008
Kommentit