Tänään on ollut hirmuisen kiva päivä, vissiin viimeinen tällainen siedettävä lämpötila. :o) Huomisesta lähtien pitäs olla ennusteitten mukaan hellettä. :o/

Aamulla oli aikainen herätys, sillä mentiin lagottopoppoon kanssa kahlailemaan koirain Yyteriin vaikka me varsinaisesti Mäntyluodossa oltiinkin. Reippaan tunnin ajan kuljettiin upeaa isoa rantaa. Rokki oli pääosin hihnassa, mutta annoin sen välistä kulkea pitkä piuha perässä. Poronen tykkäsi kahlailla, mutta hiukan syvemmälle mentäessä tirahti pieneltä itkut, ku olis pitänyt alkaa uida. Mukana oli kunnon arsenaali vesileluja, joten Pippa hyödynsi niitä oikein kunnolla. Märkänä Pip näyttää, ettei sillä olis ensinkään korvia, joten se näytti epäilyttävästi hylkeeltä. :oD Ihana paikka tuo merenranta, kunpa viittis ajaa sinne toistekin.

Päivä pääosin huilittiin, mutta illalla taas herättiin henkiin. Oli aika jäljestää! Päätin sen turhan ex tempore, mikä lyhensi jälkien vanhennuksia. Kummallakin oli noin puolen kilsan jälki ja yhdeksän keppiä/esinettä. Pipan jälki oli tuore, noin puoltuntia vanha ja Roksun kerkes oleentua kolmisen varttia. Metsä suurimmaksi osaksi sammalpohjainen, Pipalla osa kuivempaa metsää. Pip pääsi ensin töihin. En saanut järkevästi tehtyä janaa, joten aussielainen nappasi jäljen jo tieltä, josta lä'hdin metsään tallomaan. Alku oli ohjaajan hermorakenteen testiä, sillä risukkoa oli ärsyttävän paljon. Pip meni aikas varmasti, hiukan se jossain kohtaa meinas huidella ja hihna jäi jonnekin kiinni. Pippa-repukka kattoi mua kummastuneena, ku karjasin ihan törseästi autossa ulvovalle porostimelle. Nassi alkoi heti kumminkin jälestää ihan tavallisesti eli erinomaista haistotyötä pupulaiselta. Ei epäröintejä ja jokainen keppi sekä hiiri ja hanska nousivat vakuuttavasti. Kulmia oli luonnollisesti eli silleen, miten väistelin oksia, puita ja risukkoja. Taitavaa työtä kaikkineen.

Rokin edellinen jälki meni ilmavainuiluksi, joten hyvästit vauvajäljille ja vaikeampaa kehiin. Kulmia ei varsinaisesti ollut vaan kuljin tavallisesti metsässä. Menin muutamista kuopista, ylittelin useampia runkoja ja olin tarkka, ettei jäljeltä voi saada ilmahaisua jäljen eri kohdasta. Muoto oli siis jonkinmoinen ympyräovaaliviritys. Alku hieno, jopa nenä pysyi melko hyvin maassa. Neljä ekaa keppiä nousi hyvin, mutta sitten Roksutti taisi ylimielisesti lähteä jatkamaan nenätyötä korkealla nenällä ja hukattiin jälki. Tehtiin silmukka, poronen sai ilmavainun jäljestä ja sitten taas jatkettiin varsin hienosti. Loput kepit ja pieni patukka nousivat varmasti. Musta tuntuu, että jäljen pitäis olla vähintään 1,5 tuntia vanha, että Rokin nenän sais maahan. Mulla on kuvitelma, että sillä on tosi hyvä hajuaisti ja siks sen ei tarvi olla tarkempi omasta mielestään. Joka tapauksessa jäljen pidennys toimi, olen pikkusilmukkaa lukuun ottamatta tosi tyytyväinen portsuun. :oD Taidan alkaa laittaa jäljelle keppien lisäks tästä lähin muitakin esineitä, sillä kumpikaan koira ei reenaa jälkeä tavoitteena koe, niin mitään pahaa ei voi tapahtua. Namina meillä oli bestesfutter puolikuivaa nappulaa ja Rokki kerjäs sitä jäljen jälkeen niin rajusti, ettei suostunut virtsimään. ;o) Loppuun maininta, että kummallakin kuononaamalla oli ihanan onnellinen ilme haistotyöurakan jälkeen. :oD