En tiedä, tohtiiko tänpäiväistä hiihdoksi kutsua :o)

Ensinnäkin aikaa kului puol tuntia ja matkaa kertyi kait päälle kolme kilsaa, ei siis ainakaan vauhdin ois pitäny huimata. Ensinnäkin jalkapohjat tuntuivat erityisen aroilta, selkä ihan jäykkä, ekan parin metrin jälkeen rillit ihan huurussa ;o) Pippa oli ensimmäisen kilsan vapaana, ja reippaasti päätin verestää luisteluhiihtotaitoja, apua. Tasapaino oli aavistuksen hakusessa röpelöisellä polulla. Siinä oli kaksi kävelypolkua ja väli oli vissiin ajettu moottorikelkalla, ei siis laisinkaan tasainen alusta. Toki menetin tasapainoni ja kaaduin pariin otteeseen, kinnisteli ikävästi. Epätasaisuuden lisäks havut ja risut haittas mun kulkua, taas tarvi tasapainoilla. Reilun kilsan matkan jälkeen otin Pipan eteeni "vetämään", mutta ei se opikein halua vetää ja taakkakin on kohtuuttoman painava ;o) Hienosti se juoksi tai ravasi edellä. Pari melkein vaaratilannetta tuli, mutta en sentään mennyt pienen viattoman koikkusen päälle horjuvalla tyyliläni ;oD Oliskohan Pip ollut päälle puol kilsaa kiinni ja päästin vapaaksi. Ja viimeisen reilun puolisen kilsaa taas valjaissa, ja koska autolla odotti nännikumi, Pippaliini veti pikkusen :o)

Kovin nautinnollinen ei hiihto siis ollut, mutta sitäkin tyytyväisempi oli olo, kun saatiin tuo tehtyä ;o)

Tarkoitus oli illalla lähteä pikku hölkälle, mutta mentiinkin vain kävelylle, kun Pippa söi ittensä pulleaksi komeilla vuohen luilla :o)