Eilen lauantaina oltiin Tuulan ja lagottojen kanssa kävelyllä ja agikentällä. Ei se varsinaista agia ole, mutta jotain pientä ettei ihan kaikki unohtuisi. Keppien haku kun lähetin keppejä katsottaessa oikealta puolelta ei sujunut kovin hyvin. Pip oli kuumentunut Sinnaa seuratessa ja hinku oli niin kova, ettei eka väli löytynyt. Hetken rauhallinen makuu maassa (ja ehkä siinä pieni miettiminen) ja kulmaan helpotusta, niin saatiin jotenkin homma kuntoon. Pitää muistaa käydä silloin tällöin kentällä tekemässä noita. Tekniikkahyppelyä (neljän aidan sarja) tehtiin taas, useampi toisto ja kerran taisi rima tippua, hyvin meni. :o) Puomilla oli taas hiukan jarruttelua ennen ylösmenokontaktia. Nami houkutteeksi, niin rupesi onnaamaan. ;o) Alasmenolla odotti alkuvaiheessa nännis tai pallo, toimii upeasti eli rivakka hallittu alastulo 2 on 2 off :oD Loppuvaiheessa uskalsin koklata ilman lelua odottamassa, Pippa meni hienosti oikealle kohdalle, riemunkiljahdus ja ja lelu lensi ;oD Hiukkasen hypeltiin neliössäkin.

Tänään mentiin kanssa pikaisesti agiesteille. Ylösmeno vaati jälleen namin. Mun pitää siis olla superhyvä kehumaan ja  tehdään kauhiasti toistoja, jos saatas toi kuntoon. Alastuloissa ei mitään negatiivita mainittavaa  :oD Kepit tehtiin kerran, hienot :o) Tekniikkahyppely viitisen kertaa, sutjakkaa menoa.

Ennen agikentälle menoa käväistiin jäljellä. Kävin tekemässä se Pipan odotellessa kotona. Mentiin metsälle, vetäsin valjaat ja liinan takin sisältä. Pip nosti nokan, ja alkoi haistella ilmaa mun virittäessä vehkeet päälle. Uskomaton jana, näytin mihin suuntaan pieni rauhoittuminen ja sitten lähetys, upea eteneminen kuonostin maassa ja hieno reagointi jälkeen ja heti oikea suunta ;oD Jipii!! Pituus jäljellä puolisen kilsaa jälleen varpuisassa maastossa, välillä niukempaa kasvustoa, ei teräviä kulmia, kymmenen keppiä sekä kolmisen vartin vanhennus. Vauhti oli rivakka, mutta tarkkuus silti hyvä. Pikkusen ehkä pitäis koittaa rauhoittaa menoa, mut Pippa tekee kaiken luonnostaan niin nopeasti enkä ite osaa jälkijuttuja niin hyvin, että mun jarrutuksesta tuntuu tulevan ongelmia eikä hidastumista. Ehkä me joskus opitaan ja rauhoitutaan ;o) Keppejä löyty vyölaukusta yhdeksän kipaletta jäljen loputtua, olin kyl niitä vastaanottaessa laskevinani kymmeneen. Joka tapaukses yks puuttu, joko tiputin tai jäi nostamatta. Loppumainnnaks vielä, että tuli pikkuriikkisen räntää just, ku Pippa rupes nenähommiin :o)