Mun koulutustapa on, että ensin opetellaan kaunis mahdollisimman
täydellinen suoritus, ja sitten aletaan pihdata sitä. Viime aikoina on
tainnut tulla pihdattua vähän liikaakin eikä tarkoituksella :o/
Pippa-raasu saa tokostella niin harvoin, et on tosiaan
superinnokas. Ja hyvä, ettei jopa hyppää auton takaluukkuun mun
ottaessa sieltä kapuloita ja muuta tarvekalustoa. Auto on
porrasperäinen, ei siis mitenkään mahdollista koikun olla takana.
Eteenmeno ok. Seuraamisessa ei erityistä mainittavaa. Kaukkarit sujuu,
mutta tehdään hirveän vähän vaihtoja, kun just vasta päästy eroon alun
makaamaanjäämisprobleemista. Pitäpi alkaa ottaa kahta kolmea vaihtoa,
ni jos se siitä taas normalisoitus. Jätöt osasin kehottaa oikein, kun
Pipalla ei pienintäkään vaikeutta ymmärtää, mitä toivoin. Mun seisomaan
jäämisen kaksoiskäsky meni hienosti, jähmetty taas kesken askeleen
paikalleen ;o) Mää siis henkäsen sisään niin, et Pip tietää
"seis"-kehotuksen tulevan heti perään. Luoksetulon pysähdykset tehdään
vallan muussa yhteydessä ku luoksetulossa eli kun Pip
"kierrä"-kehotuksen jälkeen on palaamassa kierrettyään metsässä puun.
Outous tässä on pari kertaa tapahtunut "pyllistysmakaaminen" Pippa
vetää hienosti etupään alas makuuasentoon, mut persus on koti taivasta,
pöhköpääkoira ;o) En sano mitään, lähtee siitä pois ja hetken päästä
uus yritys, joka onneks on sit ollut parempi. Pitää ehkä lyhentää
kiertämismatka ja ottaa naksutin mukaan treeniin täsmäaseeks :o)
torstai, 26. huhtikuu 2007
Kommentit