Mun koulutustapa on, että ensin opetellaan kaunis mahdollisimman täydellinen suoritus, ja sitten aletaan pihdata sitä. Viime aikoina on tainnut tulla pihdattua vähän liikaakin eikä tarkoituksella :o/ Pippa-raasu saa tokostella niin harvoin, et on tosiaan superinnokas.  Ja hyvä, ettei jopa hyppää auton takaluukkuun mun ottaessa sieltä kapuloita ja muuta tarvekalustoa. Auto on porrasperäinen, ei siis mitenkään mahdollista koikun olla takana.

Eteenmeno ok. Seuraamisessa ei erityistä mainittavaa. Kaukkarit sujuu, mutta tehdään hirveän vähän vaihtoja, kun just vasta päästy eroon alun makaamaanjäämisprobleemista. Pitäpi alkaa ottaa kahta kolmea vaihtoa, ni jos se siitä taas normalisoitus. Jätöt osasin kehottaa oikein, kun Pipalla ei pienintäkään vaikeutta ymmärtää, mitä toivoin. Mun seisomaan jäämisen kaksoiskäsky meni hienosti, jähmetty taas kesken askeleen paikalleen ;o) Mää siis henkäsen sisään niin, et Pip tietää "seis"-kehotuksen tulevan heti perään. Luoksetulon pysähdykset tehdään vallan muussa yhteydessä ku luoksetulossa eli kun Pip "kierrä"-kehotuksen jälkeen on palaamassa kierrettyään metsässä puun. Outous tässä on pari kertaa tapahtunut "pyllistysmakaaminen" Pippa vetää hienosti etupään alas makuuasentoon, mut persus on koti taivasta, pöhköpääkoira ;o) En sano mitään, lähtee siitä pois ja hetken päästä uus yritys, joka onneks on sit ollut parempi. Pitää ehkä lyhentää kiertämismatka ja ottaa naksutin mukaan treeniin täsmäaseeks :o)