Maanantaina oli taivas synkeän harmaa, ja melkein jätettiin menemättä agiliitelyharjoituksiin. Sää pelotti muitakin, sillä paikalla ei ollut kuin Tuula lagottojensa kanssa meen lisäks. Tehtiin Jani Katiskon rata, joka joskus oli ASB-lehdessäkin. Siinä oli pahoja kohtia, kuten suora putki, miltä kääntö pois aidan houkutellessa edessä. Ei taidettu saada yhtään puhdasta rataa, mutta minuutteja kyllä kului radalla sitä yritettäessä. Lopuksi meni jo hyvin, kun koikkunen väsymyksestä hidastunut ja jo oppinut radan ;o) Hyvä reeni, harmittamaan jäi vaan Pipan hiipiminen alastuloilla.

EIlisen alastulokontaktihiipimisen takia mentiin yksinämme Pipan kanssa tänään täsmätreeniin :o) Laitin nakkia alastuloille tosi monta kertaa, siitä tuli vauhtia ja reippautta. Ja kun koitin ilman namia, tuli se Pippa sieltä jotenkin, vaikka saisi kyllä olla nopeampaa laskeutumista. En saa päätettyä, pannako tuohon käskysanaa. Oikein onnistunut treeni muutenkin, ei edes keppikulmat kiusanneet tänään :o)

Tokoa koitetaan tehdä päivittäin. Ohjattu nouto on lähes satavarma nolla pistettä, kun mennään loppukuusta kisoihin :o/ Oon sanonut Pipalle rumasti pari kertaa sen ryykästessä suoraan kapulalle, joten sitä epäilyttää lähteä merkille. Otetaan merkkiä paljon yksin, niin se menee hienosti. Kun odotellaan "liikkurin" kapuloitten vieminen, alkaa kuulua pientä kitinää ja nassi kerää kierroksia. Ärsyynnyn jo tuosta hyvin hiljaisesta kitinästä niin, että tulee liioiteltua käskytys varastustilanteessa :o( Ollaan saatu Milla ja Tuula pari kertaa avittamaan, jolloin ensin aina merkille meno tosi huono, lopuksi kyllä nätti liike. Mutta kisoissa olis siis nolla. Saatiin Salmelta ohje opetella ensin tarkempi paikka ja sitten superpalkalla, vaikkapa kissanruualla, motivoida merkki oikein kannattavaksi. Tänään onnistui :oD Pippa istui, vein merkin ja kapulat paikoilleen. Palasin Pipan viereen, annoin merkki-kehotuksen ja nassi meni merkille (paikka olis saanut olla hiukan tarkempi, mutta viime aikojen karjahdusten vuoksi mulle riittää merkin takana oleminen kuono muhun päin) ;oD Pippa odotti nätisti ja kävelin sen luo, avasin Kitekat-kissanruokapussin ja flik herkutteli sen ;o) Pip sai lopuksi vielä tuoda kapulan :o) Jesh, enää 99 prossan mahis saada ohjatusta nolla Kokemäen tokoissa!! ;oD

Seuraaminen on nykyään tosi kivaa jopa mun mielestä. Pippa rakastaa hommaa ja on hirveän innokas :o) En olis ikinä uskonut, että saadaan korjattua meen edistävä seuraaminen noinkin hyväksi. Saas nähdä, antaako Räsänen kokeessa meille mimmoiset pisteet, voi tosin olla, että mun jännitys palauttaa seuraamisen meen vanhaan edistämisseuraamiseen, jos en hallitse kroppaani. Tärkeintä silti on, että mun maltti riitti tuohon korjaukseen (Pipalla on lähes mahdoton tehtävä opettaa mulle kärsivällisyyttä) ja että meillä on hirveän kivoja reenejä.