Maanantaina oli taivas synkeän harmaa, ja melkein jätettiin menemättä
agiliitelyharjoituksiin. Sää pelotti muitakin, sillä paikalla ei ollut
kuin Tuula lagottojensa kanssa meen lisäks. Tehtiin Jani Katiskon rata,
joka joskus oli ASB-lehdessäkin. Siinä oli pahoja kohtia, kuten suora
putki, miltä kääntö pois aidan houkutellessa edessä. Ei taidettu saada
yhtään puhdasta rataa, mutta minuutteja kyllä kului radalla sitä
yritettäessä. Lopuksi meni jo hyvin, kun koikkunen väsymyksestä
hidastunut ja jo oppinut radan ;o) Hyvä reeni, harmittamaan jäi vaan
Pipan hiipiminen alastuloilla.
EIlisen alastulokontaktihiipimisen takia mentiin yksinämme Pipan kanssa
tänään täsmätreeniin :o) Laitin nakkia alastuloille tosi monta kertaa,
siitä tuli vauhtia ja reippautta. Ja kun koitin ilman namia, tuli se
Pippa sieltä jotenkin, vaikka saisi kyllä olla nopeampaa laskeutumista.
En saa päätettyä, pannako tuohon käskysanaa. Oikein onnistunut treeni
muutenkin, ei edes keppikulmat kiusanneet tänään :o)
Tokoa
koitetaan tehdä päivittäin. Ohjattu nouto on lähes satavarma nolla
pistettä, kun mennään loppukuusta kisoihin :o/ Oon sanonut Pipalle
rumasti pari kertaa sen ryykästessä suoraan kapulalle, joten sitä
epäilyttää lähteä merkille. Otetaan merkkiä paljon yksin, niin se menee
hienosti. Kun odotellaan "liikkurin" kapuloitten vieminen, alkaa kuulua
pientä kitinää ja nassi kerää kierroksia. Ärsyynnyn jo tuosta hyvin
hiljaisesta kitinästä niin, että tulee liioiteltua käskytys
varastustilanteessa :o( Ollaan saatu Milla ja Tuula pari kertaa
avittamaan, jolloin ensin aina merkille meno tosi huono, lopuksi kyllä
nätti liike. Mutta kisoissa olis siis nolla. Saatiin Salmelta ohje
opetella ensin tarkempi paikka ja sitten superpalkalla, vaikkapa
kissanruualla, motivoida merkki oikein kannattavaksi. Tänään onnistui
:oD Pippa istui, vein merkin ja kapulat paikoilleen. Palasin Pipan
viereen, annoin merkki-kehotuksen ja nassi meni merkille (paikka olis
saanut olla hiukan tarkempi, mutta viime aikojen karjahdusten vuoksi
mulle riittää merkin takana oleminen kuono muhun päin) ;oD Pippa odotti
nätisti ja kävelin sen luo, avasin Kitekat-kissanruokapussin ja flik
herkutteli sen ;o) Pip sai lopuksi vielä tuoda kapulan :o) Jesh, enää
99 prossan mahis saada ohjatusta nolla Kokemäen tokoissa!! ;oD
Seuraaminen on nykyään tosi kivaa jopa mun mielestä. Pippa rakastaa
hommaa ja on hirveän innokas :o) En olis ikinä uskonut, että saadaan
korjattua meen edistävä seuraaminen noinkin hyväksi. Saas nähdä,
antaako Räsänen kokeessa meille mimmoiset pisteet, voi tosin olla, että
mun jännitys palauttaa seuraamisen meen vanhaan edistämisseuraamiseen,
jos en hallitse kroppaani. Tärkeintä silti on, että mun maltti riitti
tuohon korjaukseen (Pipalla on lähes mahdoton tehtävä opettaa mulle
kärsivällisyyttä) ja että meillä on hirveän kivoja reenejä.
tiistai, 4. syyskuu 2007
Kommentit