Pippaliini pääsi tänään pitkästä aikaan käyttämään kuonostinta. Tein puolisen kilsaa pitkän, 10-keppisen ja tunnin vanhan jäljen osin sammalpohjaiseen osin kuivempaan metsään. Janalla Pip ehkä hieman lähti oikealle, mutta eteni niin suoraan ja muuten hienosti, että en sanonut mitään. Jälki löytyi hienosti ja oikea suunta :o) Alkuvaiheessa kuononaama oli liian innokas eikä työ tarkkaa. Jäi kaksi keppiä :o( Sen jälkeen alkoi homma sujua, hyvä veto ja määrätietoinen haisto. Ja kepitkin alkoi nousta. Suoria kulmia taisi olla kolme, ei ongelmia. Hiekkatien ylityksessä ei mitään epäilyksiä. Kunpa alku olisi ollut keskittyneempää, sillä muuten jälki oli oikein mallikasta haistotyötä.