Entistä enemmän mietityttää, kannattaako blogia jatkaa, kun en saa aikaiseksin kirjoitella. Ainakaan vielä en poista sitä, roikkukoon ja kirjoittelen, kun siltä tuntuu. Nyt syyslomaillaan joka tapauksessa, joten pitäs olla aikaa vähintäs puuhastella koirain kanssa. :oD

Ollaan pitkästä aikaa jälestetty: reilu viikko sitten ja eilen. Tuulan koirat oli kans nenätöissä. Kummallakin kertaa tein kummallekin vajaan puolen kilsan jälen ilman rajuja kulmia. Pipsillä oli haastavampiakin pohjia, Roksulle pyrin tekemään helpomman version. Ekalla kertaa en laittanut keppejä vaan filmipurkkeja. Ei hyvä ajatus kummallekaan, joten eilen tavis kepit. Pippa on ollut varsin taitava kummallakin kertaa, mitä nyt eilen hurautti suoraan kolmen kepin päältä, nosti vain kuus. Tars keksiä parempi palkka, et kandee nostaa kepukat. Tosi tarkkaa työtä kaikkineen, jopa kulmantapaiset upeasti. Rokki kans oli pääosin taitava, eilen jäi yks keppi (vaik käveli päältä) ja nousi kahdeksan. Ekalla jälkikerralla oli tien ylitys, ja mun talloessa jälkeä kulki kaks lenkillä ollutta koiraa ohi. Se oli liian paha Ronspulle. Muuten jäjellä pysyminen tarkkaa. Pohja suurimmaks osaks runsasvarpuista, Pipalle koitin ettiä haastavampaa. Vanhennus liian lyhyt, varsinkin Rokin nenä pakkas haistamaan turhan korkealta. Uskomattoman tyytyväinen olo liinan perässä kahjaajalla näitten harkkasten jälkeen. ;o) Kunpa saatas aikaiseks vielä monesti jälestää ennen lumia. :oD

Sisällä on tehty 2on2off laatikolla, ja välistä näyttää jo lupaavalta. Sanon jo "kiipee, kiipee". Paljon paljon toistoa vaan. Agilityä ollut Teron harkka suht viikottain, ja siellä Romppendaali on ollut varsin pro. Jokin aika sitten liityin Porin seudun agilityharrastajiin eli PAHAan, jonka reeniryhmäänkin päästiin. Käydään joka toinen sunnuntai AgilitynLumon hallilla. Kaks kertaa ollaan oltu. Rokki taitaa ottaa jonkin verrankin häiriötä vieraista koirista eikä se oo ollut ihan parhaimmillaan. Jatkamma harjoitusta. :o)

Tokostusta laiskasti, lähinnä sisällä. Kumpikin koisku on intona, jopa Roksu haluaisi selvästi enempi tokostusta. :o)

Lagottokamujen kanssa ollaan käyty aikas usein metsälenkillä Järilän mettissä. Roksu on irti, ja pysyy kohtuu liki. Pippa ei oo kertaakaan kipeytynyt, vaikka välistä juoksevat ihan hulluina ja Pippis rökittää koiraveljeään Roksuttajaa hiemaisen rajusti.

Loppukaneetiksi superihana asia: Johanna sai vihdoin oma pikkuisen mudinsa. Saatiin tavata Hyrsky Hossun kentällä. Reipas koiranalku arvosti multa kummilahjaksi saamaansa lelua, lupaavaa tapporavistusta! ;oD