Rokki loi tänään ekan koirakontaktinsa ja sai samalla oman idolin eli Jallan :oD Ensin jännitti, ja Rokki etsi turvapaikkaa autojen alta, mutta Jalla olikin kiva. Sitten seuraava totuteltava juttu oli Jallan haukkuminen, mutta tokihan niin kauniiseen asiaan kuin porostimen sointuvaan haukkuun tottuu äkkiä ;o)  Ne tulivat hienosti juttuun. Uskomattoman reipas pieni poronen ja supermukava, varovainen ja huomaavainen isompi! Meinataan treffata sillon tällön, että pojut pysyvät kavereina. Onhan nuo koiruset hiukan rasisteja, oma rotu paras rotu!



Kaitsu otti Jallasta ja Rokista paljon hienoja kuvia :o)

Rokki on keksinyt superhauskan puuhan: laiskan emännän kukkapenkistä poistamatta jääneitten auringonkukkien  ja kehäkukkien keskellä juostessa tulee hieno ääni ja niitä on kiva pureskellakin  :o) Ja haukkuminen sopii siihen puuhaan erihyvin! Tänään pikkumies näki elämänsä ensimmäisen sauvakävelijän, leuka loksahti auki, eikä se osannut sanoa mitään. Ja jäpikkä kuuli ekat laukauksentapaiset (jos jääkiekon ääntä ei lasketa), sillä jonkusen kilsan päässä olevalla haulikkoradalla ammuskeltiin. Rokki ei edes huomannut, kun piti kaivaa ja riehua ja pissiä.

Pipan kanssa menee suht hyvin, välistä aina se vähän pakkaa hiostamaan pientä, mutta Rokki ei ole moksiskaan :o)

Mun veli perheineen käväisi meillä. Siis veli, frouvansa, 4- ja 1-vuotiaat pojat. Rokki katsoi kiltisti aidan takaa, kun arvojärjestyksessä tervehdittiin vieraat. Rokki viimeisenä, mutta innokkaana. Sehän hiukan jännitti, kun kuultiin pari päivää sitten lapsien ääniä, mutta nyt ei tietoakaan sellaisesta. Pippa oli ihan täysillä mun veljen perään, valittavalla äänellä kertoi sille, että sellasen pienen mää oon meille ottanut, mahtoiko kysyä, pääseekö Antin koiraksi.

Ylihuomenna on paluu arkeen ja viiden tunnin työpäivä. Rokkihan on ollut yksin kotona pari ja puoli tuntia ja tyytyväisestä haukottelusta päätellen käyttänyt ajan tehokkaaseen nukkumiseen. Nyt jätin kummankin koirusen kotiin yksin. Rokilla oli makkari ja Pipalla muu koto. Lähtiessä katsoin makkarin ikkunasta, Rokki seisoi kohti ovea. Vähän jännitti lähteä, vaikka Pippa ei ikinä oo pitänyt ääntä kotona nukkuessaan. Käväisin kaupassa puruluuostoksilla ja sen perään tädin luona. 50 minuutin päästä palasin, ja taas vilkaisin ikkunasta. Rokki nukkui ihan täysillä. Sisällä vastaan tuli iloinen Pippa Pippuri ja makkarin oven takaa kömpi pieni unenhajuinen poika. Huomenna parin kuononaamoilla tunnin kotonukkuminen mun poissaollessa ja ylihuomenna siis töihin.

Loppukaneetiksi vielä, että Rokki on tosikoira. Se kaivaa takapihalla ku iso koira. Koitti saada jäästä irti jonkin Pipan kätkemän vanhan luun :o) Ehkä jonkin viikon päästä harkitaan sille ensimmäistä oikeaa luuta, kun tilanne Pipan kanssa toivottavasti rauhoittunut.