...ettei se olis, sillä se ON. Rokki on metroseksuaali, koiramaailman David Beckham. 

Rokissa on aina selvästi ollut vahva feminiininen puoli. Ulkonäkö on poropojalle hyvin tärkeää, ei perinteistä karhumaista poroturkkia vaan mieluummin siisti cityturkki. Puhtaus on tärkeää, tassut täytyy ehdottomasti huoltaa hyvin ja usein. Harjaamalla turkki pysyy erinomaisen kauniina. Kauneushoidot ovat nautintoa, harjatessa Ronspu joskus suorastaan vääntyy nautinnosta, ja hierojalle Pomppis voisi jäädä pysyvästi. Joskus urheilusuoritusten yhteydessä Roks käyttää takkia, jonka pitää olla tyylikäs ja aitoa willaa. Urheilullisuus on tärkeä osa porostimen elämää: rajua metsästystä ja kesympää agilityä. Poronen pitää pienistä suloisista eläimistä: koiranpennut ja sulokkaat kissat saattavat saada koiranpojan ihan uikuttamaan ihastuksesta.

Mistä nyt tiedän varmasti Pompsin olevan metroseksuaali?    No se on alkanut käyttää kosmetiikkaa! Rokin mielestä metsä on nyt trendikästä. Se on hankkinut aitoa metsätuoksua, ja laittanut sitä tarkasti lasketun määrän vasempiin kulmakarvoihin: pihkaa silmäkulmassa. :o) Siitä leviää pieni vieno tuoksu, joka kuitenkaan ei peitä Rompun omaa ihastuttavaa tuoksua. Pihkaisen mäntyisen tuoksahduksen portsu on laittanut vain itseään varten, harva muu aistii sitä laisinkaan.

Jos joku sai luettua tähän asti oksentamatta, mainitaan vielä loppuun jotain vielä perinteisempää koirablogijuttua. ;o)

Rokki oli keskiviikkona AgilitynLumossa. Portsu ei ollut ihan kiihkeimmillään, mutta teki upeasti ja hyvä tempo säilyi suht samana koko reenin ajan. :o) Mahtavin kohta taisi olla viimeinen toisto kepeillä, joita Poks suoritti tappomeiningillä vauhdin vaan kiihtyessä loppua kohti, wow. :oD

Pippa treffasi tänään siskonpoikansa Onnin. Käytiin tekemässä tunnin kävely, ja koirat saivat nauttia vapaudesta metsässä. Pip tykkäsi Onnista niin kovasti, että halusi jopa leikkiä. :o)  (Tätä tapahtuu tosi harvoin, kun kerta Pipsillä on vakkarileikkikamu Rokki). Pispulainen jahtasi aussiepoikaa, mutta se on kyllä selvästi vanhentunut ja hidastunut. Nassikka vaan kitisi turhautuneena, kun Onni kiisi edellä.  Jahdin määrätietoisuus oli sama kiihkeä kuin aina aiemmin ja vanhuuden tuomalla viisaudella Wisp onnistui saamaan Onnin kiinni. :o) Rokki pääsi omalle lenkilleen lagottojen kanssa. Alkumatkasta oli vielä valoa ja näki, mut sen jälkeen kyllä oli Tuulan ja mun otsalamput tarpeeseen. Roksua olis hirmuisesti leikittänyt Leksun kanssa. Mun jaloissa tuntuu, että tuli käveltyä, koska jälkimmäinen lenkki tehtiin harjulla. Useampia nousuja ja laskuja, joten pohkeissa tuntui. Se on vain ja ainoastaan hyvä, sillä joulukuussa osallistun AgilitynLumossa Liiketaitovalmennukseen, jossa harkataan oikeanmoista juoksemista. Se mahtaa olla hyödyllisempi kurssi, jos jaksaa ees pienesti juosta. ;o)