Mentiin aattoiltana viiden maissa Poriin mun veljelle viettämään vuodenvaihdetta. Kotiin palattiin tänään uuden vuoden päivänä kolmen maissa. Jopas oli väsyttävä reissu. :o) 

Mun piti lenkittää koirut ihan uupuneiksi ennen kylään menoa, mutta joka aivoton kelloa tuntematon ihminen paukutteli rakettejaan jo ennen viittä, joten lenkistä ei olisi nauttinut kuin Pippa. Rokki kuunteli ekat paukut,mutta ei onneksi välittänyt. Sitten nähtiin yksi ja niitä tuli aikalai lisää ja portsu alkoi pelätä. Otin sen lyhyeen hihnaan, sillä se jotenkin lietsoo omaa pelkoaan, kun hihnassa riuhtoo eestaas. Käveltiin suoraan autolle kymmenisen minuutin matka, paukut lakkasivat ja Roks oli jo melko normaali. Pojun pelkääminen näytti tässä tilanteessa sellaiselta, että häntä alhaalla, pakojänestyyppinen katse sekä hieman vilkuilua taivaalle. Autossa Rokki aivan rauhallinen, kun ajettiin puolisen tuntia.

Porissa vein koirut pikaisesti pihaan tekemään pisit seitsemältä ja yhdeksältä. Tuolloin kuului hiukan pauketta, mutta ei pahemmin näkynyt ja homma hoidettiin todella nopeasti. Roks ei pelännyt. :o) Koirut viettivät ajan pääosin kodinhoitohuoneessa. Rokki nukkui rentona koko illan. Kun ilotulitusääniä alkoi kuulua, viritin rekkusille radion porin soimaan hiemaisen kovalle. :o) Paako myöntää, että kolmesta veljenpojasta ja meistä muista ihmisistä tuli myös aikamoinen mökä. :o) Lueskelin itse koirujen seurana ison osan iltaa. Olin tosi yllättynyt Rokin rauhallisuudesta ja haaveilin jo, että päästäisiin helpolla. Koko sakki meni nukkumaan jo yhdentoista maissa, joten radiokin olisi pitänyt sulkea. Saatiin jättää se päälle, mutta turhan hiljaiselle. Koitin alkaa nukkua, mutta ei onnannut heti, joten lueskelin kirjaa loppujen lopuksi yki yhteen. Viittä vaille kakstoista ei Rokin hermot enää kestäneet. Poronen nousi, istui ja tuijotti kattoa. Se alkoi läähättää ja tärisikin. Se tuli mun selän ja seinän väliin, missä pikkasen rauhoittui. Tätä jatkui kakskyt yli puolenyön saakka. Sitten Roksu meni nukkumaan ja aamulla heräsi virkeänä. Radion sammutin mennessäni nukkumaan. Pelkäsin pahempaa, sillä nythän kovaa pelkoa oli vain 25 minuuttia eikä pelko ihan järjetöntä.

Ja mitä Pippa teki. Se sai olla pikaiset pihaulkoilut vapaana ja otti lumikylpyjä ihan täysillä. Pip ei maannut sisällä rauhallisesti vaan odotti uskollisesti (ja kitisi), jos vaikka joku tulisi päästämään pois koirien alueelta. Toki koirat siis olivat ihmisten seurassa välillä, mutta esimerkiksi joulukuusi kärsi niin kovasti heiluvien häntien takia, että parempi oli pitää koirat poissa olohuoneesta. Ja koirusia kun pakkaa shuukotuttamaan ihan hillittömästi veljenpoikien seurassa. ;oP Pippaa ei siis haitannut paukkuset hiukankaan vertaa kuten ei aiemminkaan.

Kotiin tultiin R-kiskan kautta, se on näet meen paikkakunnan posti. Siellä odotti Pipan uusi hieno willamantteli. :o) Se on sinertävä whippet-mantteli, jollaisista löytyy kuvia tuolla sivulla. Se on just oikean kokoinen Pispulle, istuu sopivan tiukasti. Vatsan alta se ei kyllä lämmitä kauheasti, mutta rintakehän ja reidet peittää sopivasti. Vatsanauha on puolitiukka, ni Pip näyttää pikkusen laiheliinilta sen kanssa. ;o) Se on ihan superhieno ja vissiin kiva päälläkin. Nassa sai nauttia ruuan se päällä. :O) Rokin takkiongelma taitaa olla ikuinen. :o( Pispun takin vatsan ali menevä kiinnitysnauha menis just kikin päältä eli ei sovi. Pitäs päästä kokeilemaan erilaisia silleen, että ompelutaitoinen ihminen mittailee vieressä. Jatkamme siis Rompsulle palttoon etsimistä.

  Hyvää uutta vuotta 2010 kaikille!