Perjantaina oltiin Sarin opastettavana. Hän oli tehnyt radan, joka me tehtiin Pipan kanssa, ja sen perusteella mietittiin täsmätreeniä. Suht ok rata meni, mutta meen tavalliset virheethän siinä tietty tuli tai siis mun virheet :o) Puomin kontaktit ei toimi, nassi ei jäänyt ekalla ylösmenolle ja pysäs reilusti ennen alastuolokontaktia. Mun pitää motivoida alastulo kunnolla, että se tulee loppuun asti. Aina alastulolle palkka, mieluiten lelu (toimi selvästi parhaiten), nami tai seuraava este. Koska Pip on kisoissa treeniä korkeammassa vietissä, en yritä mitään himovauhtia sille puomille, vaan reipas ja varma alastulolle tulo olisi tavoite. Harjoiteltavaa siis riittää!! Pussi, jota tehdään äärimmäisen harvoin, pitää myös opettaa teknisesti paremmaksi, ohjeeksi saatiin käyttää pallopalkkaa. Treenailtiin, miten saada hyppyjen jälkeiset kaarteet pienemmiksi, mun ajoituksen pitää kehittyä ja pitää kertoa jo etukäteen, mitä on tulossa. Neliössä Sari sai huomata, kuinka onnettoman huonosti opin kieputusradan. Mahtoiko hyppyjä olla kahdeksan, ja oli melkein mahdoton mulle oppia :o/ Tehtiin testi, miten mun kädet vaikuttaa ohjaukseen, ja yllättävästi ei just lainkaan eli Pippa katto lähinnä vaan mun kropan suuntaa. Noita hyppyjuitsuja pitää harkata, tarkoituksena saada taloudelliset kaarteet. Sekä neliötä että vierekkäin olevia aitoja.

Lauantaina harkattiin itseksemme Vantaan Ojangossa Egiliä odottaessa. Tehtiin hirveästi toistoja puomilla, ja sujui oikein kivasti. Ylösmenolla on satunnaisesti useamman kerran namia ja alastulolle laitin vissiin melkein joka kerta palloa ja narulelua. Otettiin aina muutama este ennen puomia, että vauhti kasvoi ja pari kertaa jatkettiin vielä puomin jälkeenkin. Kontaktit meni upeasti!!