Mentiin aamukymmeneksi WeCAn hallille, jossa Jetan ohjauksessa saatiin
tehdä melkoisen mahdotonta rataa. Miten ihmeessä ihmiset muistavat nuo
radat, ei kyllä onnaa multa :o/
Kaikkinensa tuntui, että meillä yhteistyö pelasi hyvin, mutta kun
yritin kiirehtiä tai muutoin hosua, tuli virheitä. Nyt tajuan, mitä on
jaakotus, ja saatiin jopa tehtyä se pariin kohtaan rataa :o) Flippi
pitäisi vielä ymmärtää, ehkä ensi kerralla. Pippa oli tosi hyvin
kuulolla, ei alkanut hyppiä mua päin vaikka sössin. Muutaman kerran
vaan oletin sen menevän tai jätin pupsin selän taa, ansaitsis
hömpyläinen selkeämpää ohjausta. Monet kohdat saatiin sujumaan,
kontaktiesteillä oli yks ylösmeno ilman pysäystä, siihen sanoin
öppöppöö ja pyysin pois. Osasin sanoa spoivasti, sillä nassi alkoi
tehdä hienot ylösmenot :o) Kerran mun ohjaus oli epäselvää A:n
alhaalla, lähti siitä ilma lupaa. Uusiksi ja tarkalla
odota-kehotuksella jätin siihen odottamaan ja palkkasin. Muuten
kontaktit hienoja, en ahdistellut pupulaista pahasti, koska sekä ylös-
että alasmenot nopeita ja oikeapaikkaisia :o) Jee! Melkein saatiin
täydelliset kontaktit kimuranttiin rataan :oD Maininnan arvoinen asia
on, että yksikään rima ei tippunut ;oD (Rimat ei kyllä olleet
tapissa, en halua turhaa revitystä talvella vaikkei ees pakkanen.) Ihan
sikahyvän harkan Jetta piti meille, kiitos hälle :o)
Kotona huilittiin pari tuntia ja sitten Panikseen Ninjan luo. Milla
ystävällisesti tarjoutui tekemään meille tunnarin. Rauhallista
haistelua ja ehkä aavistuksen turhan rauhallinen palautus. Tärkeintä
oli tuo hyvä nenätyö! Ei väliä puolilaiskalla palautuksella, sillä
Pippa oli varsin väsynyt. Komiasti nassi siis toi oman, vaikka
edellisestä tunnarista taitaa olla jokunen kuukausi :o)
sunnuntai, 10. helmikuu 2008
Kommentit