Tänään oli varsin tylsä päivä. Paistoin ja keitin urakalla pakkasessa olevia koirien lihoja. Täytyy koittaa yrittää tästä lähin tehdä kaikki saman tien, oli näety hiemaisen kertynyt. Tuli näet kypsennettyä ruuan sekaan pantavaa lihaa liki kuukauden satsi ja namia meillä on varsin ronseasti, vissiin 15 pussillista broiskun sydäntä, viitisen pussia laardista possunlihaa ja mahtoiko olla seitsemän pussukkaa possun sydäntä. Pussukassa on pari kourallista pieniä palasia eli riittää hyvin ja hienot kooditkin keksin. :o) Br on broiskun sydäntä, S on sikaa ja Ss sian sydäntä. :o)

Koirat nautiskelivat naudan jalkaluut. Pippa ei meinannut huolia omaansa lainkaan. Rokki oli rouskuttanut kai puol tuntia, ni sit rupes Pippakin narskuttelemaan. Useamman tunnin kumpikin käytteli hampaitaan. :o) Pakkasesta löytyy vielä puolisen tusinaa luita. Nyt täytyy tehdä inventaaria, että saa pakkasen järjestykseen ja voi alkaa urakalla kerätä puolukoita. ;o)

Ennen iltalenkkiä Rokki pääsi "jäljelle". En vanhentanut yhtään ja tuuli, ni ei varsinaista jäljestystä vaan lähinnä keppien nostoa. Pituus mahdollisesti ehkä 70-80 metriä ja keppejä viisi. Pohja varpumetsä ja talloin aika voim akkaasti. Rokki oli innokas ja tuoreudesta johtuen meni osittain ilmavainulla, typerä minä. Kepit se bongas loistavasti ja noukki heti. Palautus mulle ei ollut yhtä nopea, ihan ku se ois katsonut ympärille, et olisko nyt ees yks paparazzi ikuistamassa mun upeuteni. ;o) Sanoin "vaude", ni toi tosi hienosti. Namitin antamalla monta monta pientä lihanpalasta, kun kerta Pipa Pärssisen tokokirja sanoi koiran arvostavan montaa pientä enempi ku yhtä isoa. ;O) Ja kivasti poju lähti aina jatkamaan matkaa. Seuraava kerta mun oltava tarkka tuulen kanssa ja pitää vanhentaa puolisen tuntia.