Syksyn viimeinen tehtiin tammikuun puolivälin kieppeillä ja tämä kevään ensimmäinen maaliskuun puolivälissä, joten ilahduttavan lyhyt talvikausi, vain kahden kuukauden paussi :o)

Matkalla töistä kotiin tein ehkä reilun 300 metrin jäljen varikon lähistölle. Annettiin vanhentua tunti. Pippa oli aivan intona jälkivaljaista ;o) Alku meni aika ok, kohtuu rauhallisesti, mutta sitten hötkyily vei koikun. Pippa on niin nopea liikeissään, että en osaa vaatia rauhallista työskentelyä, liinaa en voi pitää kovin lyhyenä, koska pelkää ohjaavani sitä. Kaikki kepit nousivat, mutta keskittymistä pitäs oppia paremmin ja nokka sais olla paremmin maassa, ni jotenkin luottasin nassiin paremmin. Maasto oli  jäkälämetsä aika kosteassa kunnossa, kun lumet juuri lähteneet.

Suunnitelmia tulevalle jäljestämiselle: Pitää tehdä nurmikolle ja siellä hidastaa vauhtia vaikka nameilla, kun nyt ei taida murkut olla vielä heränneet ;o) Pitää lukea ja ottaa selvää janan harjoittelemisesta!!

Eteenmenoharjoitus tehtiin kävelyllä jäljen jälkeen. Pippa ei nähnyt narulelun jäävän metsän reunaan, tehtiin pieni kierto (eli en lähettänyt omaa kulkureittiä takaisin) ja lähetin sen  melko lähelle. Pippuri irtos upeasti ja niin raisulla vauhdilla, että päräytti narun ohi aika matkan. Kyllä me naru sitte onneks löydettiin ja leikittiin ankarasti :o)