...  pilata toisen hienon eteenmenon. Ei tarvi ees arvata, kuka taas sössii.

"Hiihdettiin" ja samalla jätettiin narulelu kauaksi. Palattiin autolle viemään sukset pois, ja lähdettiin kävelemään. Lähetin Pipan eteen narulelulle ja eteni loistavasti, tosi hyvää menoa. Autolta lähteissä heitin patukan lumihankeen siihen suuntaan, josta palaisimme kävelyltä. Palatessa autolta musitin väärin patukan jättöpaikan ja lähhetin Pipan ihan liian ajoissa, eihän se Pippaliini irronnut ja survasi mettään ja minä-törppö huusin  pahan sanan "ei" :o(  Likka palas ja en sanonut mitään. Tajusin saman tien, että patukalle onkin hirveästi matkaa. Käveltiin vähän aikaa, hullutin Pippaa oikein kunnolla ja nyt lähti komeasti matkaan "eteen"-kehotuksesta :O)

Suunnittelen seuraavat treenit aina vaan päässäni ja toteutuksessa liki aina toivomisen varaa. Löysin Piap Pärssisen kirjoittaman tottelevaisuusopetusvihkosen eteenmenosta. Koitan lukea sen illalla ja suunnitella kunnon harjoituksen tai koko harjoitusjakson, joka on nassikalle reilu :o) Intoahan Pippendaalissa riittää, mun kekseliäisyydessä ja maltissa on puutteita. Mut eiköhän me jotenkin tää homma opita ;o)