Rokin kanssa on taas saanut mietiskellä, missä mahtaa piillä probleemit. Tällä viikolla oltiin Tuulan lagottosakin kanssa metsällä ja kun mentiin yhden hiekkakuopan pohjalle, häippäsi Rokki aika laukkaa. :o( Se kait näki jotain, sillä meni nokka korkealla, oli suht kaukana, ei näkynyt kiusasko vaikka varikset. Siellä se huiteli ja sit meni pois näkyvistä. :o/ Yli minuutin oli jossain ja sit tuli takas ittees tyytyväisenä ja läähättäväinen kieli roikku ku hookoon blöö.

Pojuli on ollut pääosin hihnassa tai silleen, et huomautan heti, jos menee kauemmaks. Toimii ku ollaan liikenteessä vaan mää ja koiksut, mut jos Tuulan sakki kans, ni ehei. Rokki on silloin itsenäinen mies, irtoaa liikaa ja luoksetulossa paljon paljon toivomisen varaa. Hakut vie sitä aikalai. Posket pullottaen se tänäänkin haisteli vähä sen jälkeen, ku oli ohitettu yhdet koirat.

Yks ratkaisu olis nyt kokonaan pois jääneet aamulenkit, sillä ne rauhoitti nassit kivasti. Mut harmi, et kelloakin siirrettiin, ni en vaan pysty. Oon töitten jälkeen yleensäkin niin väsynyt, et oma käytös ei aina esimerkkinä koikuille. Lähtis lumet, ni sais Rokki alkaa pyörälenkit.