Ohjelmassa oli kolme starttia ja reissussa mukana Milla ja Ninja, joten puuhakas päivä Pipalle :o)
Koiruset juoksentelivat monen monta kertaa läheisessä metsässä, ja
pakkohan Pipan oli käydä uimassakin. Mun mielestä noin viileällä ei
ehkä olis ollu tarpeellista. Kerran Pippa törmäs kiveen siihen malliin,
että luulin sen satuttaneen pahasti. Se valitti ja säälivällä äänellä
kysyin, loukkasiko. Siihen ääneen ei ole kuin yksi surkea vastaus:
lähes kuolettavasti (oliskohan koirille teatterikoulua :o) ). Kun
muutin ääntä, oli Pip taas tavallinen, laitin hihnaan seuratakseni
tarkemmin sen liikeitä ja käytöstä. Kohnokoira oli heti ihan normaali
eikä tarvinnut jättää kahta viimeistä satrttia väliin.
Itse
kisat eivät menneet laisinkaan nappiin, päivän sana oli hyllytys. Kaksi
ensimmäistä agirataa olivat Kari Jalosen tuomaroimat. Ne olivat kivan
haastavia, ihan mahdollisia tehdä, mutta eiköhän joku taas sössinyt ja
unohdellut ja tää joku ei tosiaankaan oo Pippa. Kerrankin menin
vahingossa väärälle puolelle pumia ja törmättiin ;o) Homma toimi
kivasti mun mokista huolimatta ;oD Kolmas oli hyppäri by Salme Mujunen.
Mulle on kehittynyt kauhu Salmen ratoihin, en edes osaa kuvitella, että
pystyisin ohjaamaan sen. Eihän nekään mahdottomia oikeasti oo, mutta
joillain suorilla tulee Pipalle niin kova vauhti, että en osaa ajoittaa
käskyjä ja liikkeitä, ja homma hajoaa. Rata alkoikin heti huonosti,
sillä eka rima tippui, miks ihmeessä ne ei tipu treenatessa, vaikka
pidetään siellä nykyään aina ihan tapissa. Jospas mun itseluottamus
tästä kasvais, sillä seuraavaks Salme tuomaroi meitä piirinmestiksissä
Noormarkussa 20.10., toivotaan ainakin :o) Ja yks mikä suuresti auttas
noitten vauhtiratojen ohjauksessa olis parempi kunto, Pipan pitää siis
alkaa juoksuttaa mua!
sunnuntai, 14. lokakuu 2007
Kommentit