Ohjelmassa oli kolme starttia ja reissussa mukana Milla ja Ninja, joten puuhakas päivä Pipalle :o)

Koiruset juoksentelivat monen monta kertaa läheisessä metsässä, ja pakkohan Pipan oli käydä uimassakin. Mun mielestä noin viileällä ei ehkä olis ollu tarpeellista. Kerran Pippa törmäs kiveen siihen malliin, että luulin sen satuttaneen pahasti. Se valitti ja säälivällä äänellä kysyin, loukkasiko. Siihen ääneen ei ole kuin yksi surkea vastaus: lähes kuolettavasti (oliskohan koirille teatterikoulua :o) ). Kun muutin ääntä, oli Pip taas tavallinen, laitin hihnaan seuratakseni tarkemmin sen liikeitä ja käytöstä. Kohnokoira oli heti ihan normaali eikä tarvinnut jättää kahta viimeistä satrttia väliin.

Itse kisat eivät menneet laisinkaan nappiin, päivän sana oli hyllytys. Kaksi ensimmäistä agirataa olivat Kari Jalosen tuomaroimat. Ne olivat kivan haastavia, ihan mahdollisia tehdä, mutta eiköhän joku taas sössinyt ja unohdellut ja tää joku ei tosiaankaan oo Pippa. Kerrankin menin vahingossa väärälle puolelle pumia ja törmättiin ;o) Homma toimi kivasti mun mokista huolimatta ;oD Kolmas oli hyppäri by Salme Mujunen. Mulle on kehittynyt kauhu Salmen ratoihin, en edes osaa kuvitella, että pystyisin ohjaamaan sen. Eihän nekään mahdottomia oikeasti oo, mutta joillain suorilla tulee Pipalle niin kova vauhti, että en osaa ajoittaa käskyjä ja liikkeitä, ja homma hajoaa. Rata alkoikin heti huonosti, sillä eka rima tippui, miks ihmeessä ne ei tipu treenatessa, vaikka pidetään siellä nykyään aina ihan tapissa. Jospas mun itseluottamus tästä kasvais, sillä seuraavaks Salme tuomaroi meitä piirinmestiksissä Noormarkussa 20.10., toivotaan ainakin :o) Ja yks mikä suuresti auttas noitten vauhtiratojen ohjauksessa olis parempi kunto, Pipan pitää siis alkaa juoksuttaa mua!