Perjantaina käväistiin tekemässä oikein pitkä ja kiva reeni Hossussa. Pippa aloitti eli menin sen kanssa pienelle kävelylle ja sen perään tokoa. Ohjattu tosi hieno, jos haluais viilata, ois merkillä voinut olla aavistuksen  likempänä. Ruutu ihan kymppi, upea vauhti ;oD Metallihyppynoudossa ei huomautettavaa, Pippa rakastaa sitä. Tehtiin toisenkin kerran, palkkasin pallolla nopeasti, en odottanut luovutusasentoa. Seuraamista pikkasen, sujui :o) Kaukkareita koitetaan nyt vippaskonsteilla nollan pisteen suorituksesta vitosen suoritukseksi. Sanon "pakkia istu", jolloin saan Pipsun menemään teknisesti oikein. Makuulle "pakkia maahan", että nassi ei tule mua kohti. Tälleen nyt tehdään, ihana saada palkata upeista asennonvaihdoista :o) Koitan lyhentää käskyt muotoon "pakkistu" ja "pakmaa", käsimerkithän on samat ku aiemmin. Pientä epävarmuutta tästä on tullut, sillä Pips ei parilla kertaa oo noussut alkumakuuasennosta, siispä onnistumisia ja paljon, että tuollainen epävarmuus unohtuu!

Rokki sai myös harjoitella "tottelevaisuusjuttua" pienen kävelyn perään. Kosketusalusta meni niin hienosti, että en uskaltanut jatkaa seitsemän läppäisyn jälkeen! Maahanmenosta poju tykkää, käsi ei enää maassa asti, mutta kättä vielä tarvitaan. Istuminen sujuu myös hyvin, pakittaa hyvin oikeaan asentoon. Metallin eli lusikan nosto ei ollut kivaa,  toivomisen varaa jäi. Tarvii miettiä. Eteen liimautumisessa Roks tulee hyvin ja törkeästi kiinni muhun, nyt haetaan vielä vaan likellä oloa, en odota istahtamista. Tahdon tuohon röyhkeyttä, että tulevaisuudessa luoksetuloliikkeen istuminen edessä näyttäisi hyvältä. Palloa Roks haki pari kertaa oikein hienosti, se raaskii hienosti pitää palloa eikä heitä sitä mua kohti. Tässä ei oo minkäänlaista luovutusasentoa, se tuo pallon mun eteen, seisoo siinä. Sitten viime päivinä hyvin edistynyt saalisleikki, saakutti :o/ Ohi meni dobberi ja Romppanen otti siitä häiriötä, ei lähtenyt mun luota, mahtoiko pienesti taitaa pöhästä koiran nähdessään. Se meni hiukan liian likeltä, ja leikki ei enää sujunut niinku piti. Alku oli hyvä, mutta onneks tajusin jättää sitten. Kontaktia sitten palkkailin.

Seuraavaksi mentiin kolmestaan metsälle. Ja sen jälkeen oli vuorossa Rokille jälki ja Pipalle esineitten etsimistä.

Jälki oli jousiampujain nurmikolla, 200 askelta, sillä nami ei riittänyt enempään. Tuuli tais hiukan kiertää, onneks ei nyt näkynyt yhtään murkkua. Kannoin pojan paalulle, johon multa oli vahingossa namikipasta suurin osa (toki poimin niitä  siitä pois, mutta aikalai jäikin ;o) ). Roks haisti paalua ja alkoi nauskuttaa nappuloita. Imuroituaan paalun kohdan se lähti kivasti etenemään. Veto oli sopivaa, lopussa mun piti alkaa pitää siihen yhteyttä hihnaa pienesti kiristämällä. Haistotyö oli oikein hyvää: 200 askeleella oli jokaisella nami(a) ja kahden näin jäävän sinne :o) Alussa tuli pieni häiriö jostain, ja hiukan kuonostin nousi, mutta upeaa keskittymistä. Kymmenisen askelta ennen loppua tajusin olevan jollekin toiselle koiralle tehty jälki, jo ajettu. Laitin namia  kantaan ja kärkeen, jotta Romppanen seuraisi oikeaa, ja hyvin se hoiti homman, seurasi mun tekemää jälkeä :o)

Pippa-raasu oli nokka roikollaan, kun joutui odottamaan autossa ja toinen sai jälestää. Valkkasin parit hanskat ja jonkin lelun Pipalle etsittäviksi tavaroiksi. Talloin pitkän ja suht kapean alueen metsään ja panin esineet sinne. Pippa etsi omaan innokkaaseen tyyliinsä ja löysi kaiken varsin varmasti ja nopeasti. Luovutukset mulle melko rauhallisia, kun kerran ite olin rauhallinen enkä hötky. :o) Piilotin samt esineet vielä toiselle metsäkaistaleelle eikä vauhti ainakaan ollut hiipunut, kivaa hommaa Pipan mielestä.