Perjantaina käväistiin tekemässä oikein pitkä ja kiva reeni Hossussa.
Pippa aloitti eli menin sen kanssa pienelle kävelylle ja sen perään
tokoa. Ohjattu tosi hieno, jos haluais viilata, ois merkillä voinut
olla aavistuksen likempänä. Ruutu ihan kymppi, upea vauhti ;oD
Metallihyppynoudossa ei huomautettavaa, Pippa rakastaa sitä. Tehtiin
toisenkin kerran, palkkasin pallolla nopeasti, en odottanut
luovutusasentoa. Seuraamista pikkasen, sujui :o) Kaukkareita koitetaan
nyt vippaskonsteilla nollan pisteen suorituksesta vitosen
suoritukseksi. Sanon "pakkia istu", jolloin saan Pipsun menemään
teknisesti oikein. Makuulle "pakkia maahan", että nassi ei tule mua
kohti. Tälleen nyt tehdään, ihana saada palkata upeista
asennonvaihdoista :o) Koitan lyhentää käskyt muotoon "pakkistu" ja
"pakmaa", käsimerkithän on samat ku aiemmin. Pientä epävarmuutta tästä
on tullut, sillä Pips ei parilla kertaa oo noussut alkumakuuasennosta,
siispä onnistumisia ja paljon, että tuollainen epävarmuus unohtuu!
Rokki sai myös harjoitella "tottelevaisuusjuttua" pienen kävelyn
perään. Kosketusalusta meni niin hienosti, että en uskaltanut jatkaa
seitsemän läppäisyn jälkeen! Maahanmenosta poju tykkää, käsi ei enää
maassa asti, mutta kättä vielä tarvitaan. Istuminen sujuu myös hyvin,
pakittaa hyvin oikeaan asentoon. Metallin eli lusikan nosto ei ollut
kivaa, toivomisen varaa jäi. Tarvii miettiä. Eteen
liimautumisessa Roks tulee hyvin ja törkeästi kiinni muhun, nyt haetaan
vielä vaan likellä oloa, en odota istahtamista. Tahdon tuohon
röyhkeyttä, että tulevaisuudessa luoksetuloliikkeen istuminen edessä
näyttäisi hyvältä. Palloa Roks haki pari kertaa oikein hienosti, se
raaskii hienosti pitää palloa eikä heitä sitä mua kohti. Tässä ei oo
minkäänlaista luovutusasentoa, se tuo pallon mun eteen, seisoo siinä.
Sitten viime päivinä hyvin edistynyt saalisleikki, saakutti :o/ Ohi
meni dobberi ja Romppanen otti siitä häiriötä, ei lähtenyt mun luota,
mahtoiko pienesti taitaa pöhästä koiran nähdessään. Se meni hiukan
liian likeltä, ja leikki ei enää sujunut niinku piti. Alku oli hyvä,
mutta onneks tajusin jättää sitten. Kontaktia sitten palkkailin.
Seuraavaksi mentiin kolmestaan metsälle. Ja sen jälkeen oli vuorossa Rokille jälki ja Pipalle esineitten etsimistä.
Jälki oli jousiampujain nurmikolla, 200 askelta, sillä nami ei
riittänyt enempään. Tuuli tais hiukan kiertää, onneks ei nyt näkynyt
yhtään murkkua. Kannoin pojan paalulle, johon multa oli vahingossa
namikipasta suurin osa (toki poimin niitä siitä pois, mutta
aikalai jäikin ;o) ). Roks haisti paalua ja alkoi nauskuttaa
nappuloita. Imuroituaan paalun kohdan se lähti kivasti etenemään. Veto
oli sopivaa, lopussa mun piti alkaa pitää siihen yhteyttä hihnaa
pienesti kiristämällä. Haistotyö oli oikein hyvää: 200 askeleella oli
jokaisella nami(a) ja kahden näin jäävän sinne :o) Alussa tuli pieni
häiriö jostain, ja hiukan kuonostin nousi, mutta upeaa keskittymistä.
Kymmenisen askelta ennen loppua tajusin olevan jollekin toiselle
koiralle tehty jälki, jo ajettu. Laitin namia kantaan ja kärkeen,
jotta Romppanen seuraisi oikeaa, ja hyvin se hoiti homman, seurasi mun
tekemää jälkeä :o)
Pippa-raasu oli nokka roikollaan, kun joutui odottamaan autossa ja
toinen sai jälestää. Valkkasin parit hanskat ja jonkin lelun Pipalle
etsittäviksi tavaroiksi. Talloin pitkän ja suht kapean alueen metsään
ja panin esineet sinne. Pippa etsi omaan innokkaaseen tyyliinsä ja
löysi kaiken varsin varmasti ja nopeasti. Luovutukset mulle melko
rauhallisia, kun kerran ite olin rauhallinen enkä hötky. :o) Piilotin
samt esineet vielä toiselle metsäkaistaleelle eikä vauhti ainakaan
ollut hiipunut, kivaa hommaa Pipan mielestä.
sunnuntai, 20. heinäkuu 2008
Kommentit