Lauantaiaamuna lähdettiin korppukoirien kanssa puolukkaan. Mentiin autolla Hossun likelle, ja siitä jatkettiin kävellen kymmenkunta minuuttia. Viime vuonna siellä oli hyvin marjaa, mutta nyt varsin niukasta ja vielä osin puoliraakoja. :o/ En viitsinyt kerätä ku nelisen desiä. Pippa imuroi tasaisen tappavaan tahtiin puolukoita koko ajan. Että voi hömpylä aussikka olla niin perso marjoille. ;oD) Kotona perkasin marjat, ja Pippa tietty veteli suihinsa puoliraa'at, mun hylkäämät. ;o) Rokki on mies, ja keskittyi metsässä oksien tappamiseen.

Tein samaisella keikalla kummallekin pienen metsäharkan. Ennen lähtöä puolukkaan talloin varpuiseen metsään Rokille vajaan sadan metrin nelikeppisen jäljen. Se ehti vanhentua päälle puoli tuntia. Näytin pojalle alun selvästi, se meni hienosti nenä alhaalla jälkeä pitkin. Kaikki neljä keppiä nousivat upeasti! :oD Reenataan liian harvoin, mutta nyt Roks on selvästi ymmärtänyt keppien idean. Voisi alkaa pidentää jälkeä vähitellen, kun motivaatiota jo löytyy. :o)

Koiran vaihto, Pip kehiin. Se istui ja odotteli mun tallatessa samaista jälkialuetta ja pudotin sinne kolme esinettä, joten nyt alkoi esineruutureeni. :o) Alussa taas järjetön vauhti. Yks oli erittäin takana jan kaks etuosissa. Takaa löytyi aikas pian ja vähän ajan päästä edestäkin. Namia oli vielä jäljellä, joten lähetin Pispun etsimään ja heitin vielä kännykkäni etuosaan viimeiseksi etsittäväksi. Pip tuli hetkon päästä etuosaan ja pian palautui känny mun käteeni. Ihana pieni etsijäkoira!

Illalla mentiin Tuulan sakin kanssa lenkille ja tekemään verijälet. Lenkki meni taas varsin kivasti. Rok sai olla jonkin matkaa irti, ei huidellut vaan leikki lähinnä Pipan kanssa. Upeaa! ;oD Jälki tehtiin silleen, että alku helppoa varpumetsää ja loppu hieman vaikeakulkuisempaa. Pituus mahdollisesti jopa likemmäs 400 metriä. Vanhentua se kerkesi iltakehdeksasta aamuysiin.

Sunnuntaiaamuna siis jälki ajettiin. Tara oli ensin nenätöissä. Melkoisen hyvin Pip kesti odotella autossa, vain pientä kitinää jäljelle mentäessä. Se huomasi alkukohdan ja ilme kysyi multa, että "eikö muka tuu namia, ku työnnän kuonoa tähän!?". Ei tullut, ei, siispä Rispulainen rupes hommiin, en sanonut sille mitään. Se seuras jälkeä hyvin, vähän oli kuonostin korkealla. Se veti ja koska liina on kii valjaitten selässä, nosti sekin kuonoa. Muutaman kerran melkein pysäsin ja odotin nokan laskevan. Hyvää työtä kaikkineen, seurasi jälkeä hyvin, ei ollut kertaakaan kolmea metriä poissa verijäljeltä. Makuilla nassi pysäsi, haistoi ja alkoi katsoa mua. Lopussa kaatipaikassa sama juttu. Makuilla nakkia ja kaadilla kissanruokaa taitokuonolle. ;o) Tuula on katsonut seuraavaa kertaa vartren meille hiukkasen haastavamman maaston, mahdollisesti sinne parin viikon päästä.

Sunnuntain iltaohjelmassa oli käynti Hossussa ja pienesti agia. Tara ja Leksu agiloivat myös. Ensin hyppytekniikkaa pari harkkaa ja toisessa sessiossa hypyillä irtaantuminen, putki ja vielä hyppyjä. Roks ei ihan irronnut tänään. Ihan ok kuitenkin saatiin jotain tehtyä ja muutama välistäveto vielä loppukaneetiksi. Vaikka lopuksi porostin vähän väsyi, oli sillä oikea ilme koirannaamallaan. ;O)