Sääennuste piti paikkansa, tappokuumaa ja painostavaa oli, asteista ei tietoa. Onneks aloin varautua jo eilen: ajattelin salmiakin olevan suolaista ja hankin sitä evääksi. :P Koirat saivat kokea "pakkojuottoa" jo kotona ennen lähtöä ja reisussa lisää. Yhteensä niiltä kului Nutrisal-vettä 1,5 litraa, ja ne suostuivat juomaan sitä, ku maustoin lauantaimakkarasilpulla. Näyttelyssä oli ihan kiva tunnelma, koulun alueella oli hyvin tilaa. Ilma vaan kamala mun makuun. Sinne piti mennä esittämään rokotustodistukset viimeistään kello 12 ja oltiin siis paikalla noin kymmentä vaille. Siinä odoteltiin puol neljään, et tuli porojen vuoro mennä kehään. Mun hermo ei tunnetusti kestä odottamisia ja vielä tää kuumuus, ni apua. Onneks en ollut lopulta hirveän pahalla tuulella, kärsittiin yhdessä koirain kanssa. Pippa tietty oli mukana turistina ja senkin rokotukset katottiin oikein kunnolla. ;)

Ilmoittautuneita porosia oli kaks, avo uros ja Rokki. Tuomari pyysi kummankin koiran heti kehään juoksemaan. Rokki oli ihan flaati, vedin sitä perässä kivirekimeiningillä. Se oli niin hikinen, että ei jaksanut edes väistää säkämittatikkua. :o) En huomannut kysyä, kuinka korkea Roks oli. Se raasu seisoi kiltisti kehässä ja heilutteli häntää. Tuomari Arvi Ellmén tykkäsi Pompusta kovin, ja kirjoitutti tuolleen: Mittasuhteet ok. vankkarakenteinen uros, jolla oikealinjainen pää, hieman kookkaat korvat. vahvaluustoiset raajat, hyvä selkä. liikkuu takaa ahtaasti. hyvä turkki. miellyttävä luonne. Laatuarvosana ERI ja koska toinen ei saanut eriä, oli poju saman tien ROP.

Vai on mun koiranpoika vankka, kai se on hyväksyttävä. Ellménin mielestä nykyporot on menettäneet tyyppiään eikä oo riittävän vankkoja. Kehu porostinta vielä arvotelun jälkeenkin. Tais tykätä aikalai, ku unohti mainita korkeasta hännästä. (sano kyl hetken päästä) ;o)  Ja ku se siinä puheli mun kanssa, ni pakko oli sanoa sille, et lupasi viime kesän Porin näyttelyssä että Roks kehittyy eh:n koirasta erin koiraksi vuodessa, ja Ellmén piti siis sanansa. ;oD Ja se kysyi, keltä Rokki sai sertinsä, mitäköhän  tarkoitti. Se vielä jutteli pari sanaa lisää mennessään syömään, ku me Rokin kanssa palailtiin toimistolta hakemasta pokaali. Jos ei rivien välistä osannut lukea, ni kerran vielä: tosi hyvä tuomari ja sillä oli hirveän nätit otteet mitan kanssa ja katsoessaan hampit ja palterit. Hyvä reisu, vaikka monta kertaa mietin, minkä ihmeen takia vapaaehtoisesti suostuu olemaan kammokuumassa ja hikoilemaan monta litraa. Rokin arvostelun jälkeen odotettiin näet vielä liki tunti ryhmäkehää, ja alkoi jo jyristä.