Unohdin eiliseen päivitykseen pistää, että kaksi viikkoa mennyt upeasti, ei häikän häikkää porostimen vatsassa. Ei olis saanut olla niin tyytyväinen, sillä nyt on asia toisin ja mietiskelen, käynkö hakemassa huolisuoli-Rokille apteekista uuden purkin Attapectiniä, pari tabua enää jäljellä. Aamulla heräsin takaovella kitisevään Rokkiin, joka siinä kärvisteli, läähätteli aika tuskissa. Se teki välittömästi ulos ihan vesikakit. :o( Eilen siis kaikki vielä hyvin, mutta nyt jälkeenpäin ajatellen riskeerasin tyhmästi. Nassit saivat siis eilen harkutella naudan luut. Siitä ei ole pariin viikkoon eikä aiemminkaan tullut ongelmia. Toinen mahdollinen syy oli, että koirustimet kantoivat mulle kaikenmoista krääsää ja saivat naminappulaa varsin runsaasti, jotain puolesta yhteen desiä per kirsu. Aiemmin en oo antanut sitä noin paljoa, ja pienemmistä määristä ei mitään vatsaharmia. Kolmas moka oli antaa salaattia tehdessä koirustimille jostain tokoliikkeestä palkaksi mozzarella-pikkupalloset (minimozzat). Se on vähälaktoosista, mutta niinpä se Rokin masu tuntui häiriintyvän vähälaktoosisesta funktionaalisesta piimästäkin. Mun epäilyjen mukaan viimeinen niitti Romppasen mahalle oli matolääke. Annoin kummallekin eilen Canexia. Tuolta löytyi, että hyvin harvinainen haittavaikutus voi olla ripuli, vaikka se matolääkkeistä miedoin ja pennuille sopivin taitaakin olla. Kipeähän Roks ei ole, aamullakin lähdettiin lagottojengin kanssa liki puoleksitoista tunniksi pihalle ja siellä Romps kaahasi Pipan kanssa, Mallan kanssa ja vielä omiaan. Ison osan se oli toki hihnassa, mutta pitkän aikaa vapaanakin. Sivuhuomautuksena, että tosi hienosti se tänään kuunteli eikä huidellut omiaan. :oD Repukka teki varmaan tusinat ruikut metsälle, maha ja peffa lienevät raasulla arat. :o/ Nyt vaan toivotaan, että portsukan maha tuosta tokenisi. Se on tänään saanut jo kaks attapectinia. Ruokaahan sille on pakko antaa inaus, ettei ala oksuttaa keltaista tyhjän mahan takia. Saapi paistettua broiskujauhista kera veden ja maitohappobakteerin.