Kuten tuohon alla olevaan kirjotin, en saa puhua lainkaan. Päätin, että pakko Pipan on jotain muutakin saada tehdä kuin seurailla mun lepäilyä. Lenkkeillähän en oikein sais sen kanssa flunssan takia. Vein aamulla kouluille sijaisille ohjeet Pippa mukanani, ja sen perään ajettiin jousiampujain nurmikentälle tekemään jälki. En ees muista, koska oli edellinen kerta.

Pip odotti autossa yllättävän rauhallisena. Jälki ehkä neljänneskilsan ja tuuli tarpeettoman kovaa. Tuulen takia päätin olla vanhentamatta sitä. Jäljellä oli yhteensä kahdeksan keppiä ja jonkin verran herkkua.

Likka ei meinannut lähteä matkaan, kun ei saanut sanllista kehotusta, mutta kyllähän se käsimerkki sitten onneks anto sille tarvittavan luvan ruveta hommiin. Se lähti takajäljelle, mut käänty kohtuu pian. Kerrankin se meni tosi tarkasti ja noukki vissiin kaikki namit ;o) Namina oli Oscarin Chicken Chips. Sillä oli kova hinku eteenpäin, mutta ei vetänyt mahdottomasti ja tosissaan hyvin nokka maassa ;oD Hölmöä mennä perässä sanomatta mitään sen palauttaessa keppejä, hyvä ku olin huomannut ottaa naksuttimen roikkumaan kaulaan, ni naksautin ennen ku Pip vaihto kepin herkkuun. Jotenkin mun puhumattomuus tais rauhoittaa sitä. Isolla riskillä lähdettiin matkaan, mutta siitä tulikin tosi hyvä harjoitus (tärkeä muistutus että pitää ite olla rauhallinen) :oD Ja Pipsu oli hirveän iloisella tuulella jäljen jälkeen, tosi leikkisä ja tyytyväinen :o)