Aamulla heti lähtö ja kohde koirunäyttely Pöytyällä. Harjavallassa satoi kaatamalla ja otinkin melkoisen läjän vaatteita matkaan. Autovaatteiks noin 1,5 tunnin matkaan caprit ja t-paita. Ne olikin loppujen lopuks hyvä valintra koko päiväks, sillä Huittisten jälkeen sade lakkas. Ilma oli kyl aikalai painostava. Päivä kului äkisti, vaikka aikataulu ei ihan pitänyt. Käytiin metsän reunassa lenkillä, tosin pitkospuut turhan liukkaat mun lenkkareille. Jutustelin jonkin aikaakin noitten koirain ihmisen kanssa. Sitten tuli Rokin aika mennä kehään. Mua epäilytti, koska tuomari Riitta Lahtovaara kielsi namit kehässä. :o/ Jotenkuten saatiin juostua ja kivasti Rokki seisoikin. Näyttelyalueelle mennessä sen mikrosiru tarkistettiin ja se pikkasen väisti. Siispä otin porosta kunnolla kiinni säkäkorkeutta mitattessa. Mitenköhän sekin sitten meni, sillä tuomari sai senteiksi 55,5. (3,5 cm enempi ku Potin mittaus kolme viikkoa sitten.) Pomppu ei siis pystynyt väistämään mittaa ja muutenkin se antoi nätisti tutkia.

Tuomari saneli Rokista seuraavasti:       Kookas, vahva, erinomaista tyyppiä oleva maskuliininen mittasuhteiltaan oikea uros. Vahva, oikealinjainen pää, kookkaat korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Vahva runko, hieman luisu runko, riittävästi kulmautuneet raajat. Oikea karvanlaatu. Liikkeessä häntä nousee turhan pystyyn ja kaartuu jo hieman selän yläpuolelle. Kevyet liikkeet. Luonne ok.

Roksula sai ERIn, oli valiouroista toinen ja kaikista uroista kolmas. Tuomari antoi siis erinomaisen, mutta huomautti suullisesti vielä erikseen, että häntä ei ole toivotunlainen. Lahtovaara perusteli junnu-uroksen PU1-sijoituksen, että nää vanhemmat oli turhan raskaita. Oon eri mieltä, ei Rokki kyllä liian jytkyä tyyppiä ole. Ja kuulemma toiselle sanottu joitakin kertoja, että vois olla ihan hiukan raskaampaa mallia. Rokki oli selvästi voittajaurosta kevytrakenteisempi sen ikäisenä. Mutta näyttely on mielipidejuitsua. Oikeastaan näytelmät ovat oikean koiraharrastuksen sijaistoimintaa, jos koiruus ei oo valmis tokostuksiin, agilointiin tahi muuhun. ;oD Olen kyllä tosi tyytyväinen, että R sai erin. ;oD Ja tärkeintä on, että mulle Romppunen on maailman upein ja pupuisin pikkuporo!

Koirat oli ihan finaalissa, ku tultiin kotiin. Rokkihan hiukan stressaa ja läähättelee pitemmillä automatkoilla. Se tuli sisään, joi isolla lotinalla ja melkein suorin jaloin kaatui nukkumaan soffapöydän alle. ;o) Pippanenkin nukkui reporankana, vaikka jääkaapin päällä oli kuppi, jossa oli pienet ydinluun palat sulamassa. Normisti sellainen aiheuttaa runsaita narinoita. :o) Iltalenkki tehtiin lagottokamujen kanssa Järilässä. Kyllä koiran kulku on luonnossa niin paljon kauniimpaa ja upeampaa ku näytelmäkehässä. Nassit taas nautinnolla juoksivat ja leikkivät ku pienet eläimet. ;oD

Loppukaneetiksi kerron Pipan sikaominaisuuksista. Se on törkimys! Kun olen antamassa porostimelle namppaa, tulee Pip ja tyylipuhtaasti taklaa porosen pois tieltä ja kraappaa namin mun kädestä. Ja tää on vielä sukuvika, sillä kasvattajan mukaan siskokoira ja sen poika ovat samanlaisia. Jos tulis nälänhätä, Pipan röyhkeydellä ja nopeudella se tuskin huomais muitten nälkää. ;oP