Tämä maanantaipäivä oli vähemmän hyvä. Töissä oli niin kiire, etten ehtinyt syödä. Ei mikään ihme, että päätä särki, kun pääsin kotiin. Olo ei siitä helpannut, joten peruin lähdön Rokin tottelevaisuustunnille. Romps-mies on niin herkkis, että sen kanssa ei voi tehdä puoliteholla. Täytyy tehdä hommat noin 110 prossan innostavuudella, niin saadaan tulosta aikaan. ;o)

Lähdettiin lagottolaisten kanssa metsälenkille. Rajua juoksentelua taas, Rokki onneks kuulolla hyvin, ei huitaissut minnekään omille poluilleen. :o) Pippa nauskutteli puolukoita isolla suulla. :oP Taas suoranaista kontaktikamppailua koirustajilla, namittelin niitä välistä.

Tottelevaisuus reenattiin kotona. Pippa jopa haukkui, kiihkoa siis piisaa. Se seurasi kuin raivo härkä, tuli luokse melkoisella vauhdilla, jätöissä tippui hienosti. Lisäksi kaukkareita, joissa pientä epätarkkuutta innokkuuden vuoksi.

Rokki teki eteenliimautumisia kiihkeästi, pakkaa vaan ite jatkaa siitä sivulle. Namitin kauan ja hartaasti edessä istuvaa porostinta eikä vähään aikaan tehdä "tänne" ja "sivulle" peräjälkeen. Sivullemenot mallikkaita. Jätöissä maahan ja seiso, komeasti tippui. Seis-kehotusta koklattiin silleen, että peruutin ja käsipakotteella pysäytin ja siitä namitus. Seuraamisen opettelu on kai nyt vihdoin alkanut. Pari suoraa tehtiin imutusta, Roku tykkää. Sitten paikallaan käännöksiä oikealle, mitkä jo varsin tarkkoja. :o) Pian pitää alkaa jättää namikättä pois. Ihmeitten ihme, Rokki peruutti myös vasemmalle käännöksen upeasti ja useimmiten haki oikean paikan mun vierestä. ;oD Käsiapua muutin työntävästä ohjaavammaksi, ja se toimii. ;O) Eriupeat toko-koiruset mulla!

Edellisestä kirjoituksesta unohtui huono asia. :o/ Rokin poskesta löytyi kesän kolmas punkki. :o( Pipallahan saldo on yhtä parempi eli kaksi hyi olkoon-yök-eläintä.