Tiistaina pitkästä aikaa Pippa suostui leikkimään Rokin kanssa oikein kauan ja hartaasti. Mää oon pakannut ohjailemaan koirulaisia. Jokin aika sitten päätin antaa niitteen ite keskinäiset asiansa, ja Pippa onkin pitänyt aikas tiukkaa kuria, mutta ilmeisesti se nyt on varma asemastaan, kun intona leikki :o) Pippa pääsi illalla myös Onnin kanssa kiihdyttelemään. Siskonpoika jääkin hiukaksi aikaa saikulle, kun joutuupi kastraatioon.

Rokin kanssa harjoitellaan kontaktia, luoksetuloa, istumista ja uusimpana luoksetuloa varten eteen liimautumista. Vaihe on ihan aloittelu, nyt vasta totuttaudutaan, että Romppanen tulee ihan kiinni muhun ja ettei siinä ole mitään painostavaa. Saalisleikkiä ihan hiukkasen. Opittiin , että metsäpolulla sitä ei voi leikkiä, sillä patun peträän juoksemisen ja pikamaistamisen jälkeen onkin keppi kiinnostavampi, ja jäpä vaihtaa patun keppiin.

Pippa on huolinut Rokilta korvanpuhdistuspalveluja ;oD Rokki ottaa puhdistuksen jälkeen hellästi osan Pipsun päätä suuhun ja mulla on sitten tahmakarva-aussie :o) Pippa on saanut koulutettua Rokin jo jonkinasteiseksi virtahepokoiraksi. Vielä se ei ole täydellinen (= makaa vedessä), mutta komeasti poju juoksee märissä ojissa ja nauttii maanläheisen makuista vettä :o) Kunpa joki lämpiäisi pian ja voitais aloittaa uimakausi. Pippa ja mää ollaan puoliksi hylkeitä, mutta Rokista ei vielä tiedä. Söpöstellessään se pistää mittavat korvansa pitkin selkää ja näyttää hiukkasen hylkeeltä, mutta uimareitten tosihylkeys on vain ja ainoastaan sisäinen ominaisuus, ei nähtävissä ;oD

Yks jälki tuli Romppaselle tehtyä, lyhyt pätkä ja hitsit, että en saa riittävästi toppuuteltua porostimen kiihkeyttä ja vauhtia.