Pippa oli hierottavana torstaina 16.10. Pientä kireyttä, mutta ei
mitään kammottavampia. Pippa huilaili sen päivän, joten Rokki oli
yksin lenkillä mun kanssa. Sain kuningasajatuksen, että kiivetään
pitkästä aikaa hyppyrimäkeen. Mentiin junnujen mäen luo, niin jo
matkalla Romppanen innokkaasti kävi mäkituomareitten paikassa,
varmatassuisesti poju kiipesi tikkaan ylös. Sen perään kiivettiin
yhdessä junnujen mäkeen ja katseltiin ylhäältä maisemia. Lähdettiin
takaisin päin ja Roksu meni isoimman mäen likelle. Ajattelin, että
miksei, kiivetään ekalla tasolle. Lähdin kiipeämään, mutta Roks
sanoikin ei, pyysin uudestaan ja nassi lähti kiipeämään mun perään.
Meinasin saman tien lähteä sieltä tasolta alas, mutta porostin
halusikin kiivetä ylemmäs, perään vaan. Seuraavalta tasolta sitten
alas, mutta taas Romppanen lähti kiipeämään. Sitten päästiinkin jo
varsinaiseen mäkeen eli ladun vieressä meneville rappusille. Pyysin
pojua alas, mutta se sanoi "hui, en uskalla, alastulo näyttää
vaaralliselta". Käännös ja se lähti kiipeämään vielä ylemmäs, apua.
Perään vaan, eikä Roks pysännyt. Noin mäen puolivälissä se onneks
pysäsi ja otin pöhköpään sylkkyyn. Melko korkealla, ei mikään suurmäki,
joskus siinä on järkätty pienen mäen sm-kissat. Rokki ei olisi halunnut
alas vaikka jänskätti, sylissä oli jalat harollaan ja koitti pistää
hanttiin. Toiselta tasolta päästin sen menemään ite alas, tosi varmaa
menoa taas. Ja alhaalla ilme sanoi sen omistavan koko mäen vaikka äsken
oli kiivetty pelokkaana ylös ;oD
Viime sunnuntaina oli Pasi Pohjanpalon agiharjootus, oikein hyvää
vinkkiä jälleen kerran. Mulla ei ollut paras päivä ja Pips joutui
tekemään turhan paljon toistoja. Pippanen sai taas mennä pari kertaa
Pasinkin kanssa, ja nyt se ei ollut enää ihan yhtä vieraskorea. Tokalla
kertaa se sai kuumentua Tuikun tehdessä rataa, ja nyt lähti jo
Pipastakin ääntä radalla :o) Harkan jälkeen Pips vähän varoi
oikeaa etukäpäläistään. Seurailen sitä, ei vaikuta kipeältä mutta ei
ihan kunnossakaan. Tänään tosin mennään Janita Leinoselle
privaattitunnille, en halunnut perua eikä Pip ole muutamaan päivään
käpäläistä kevittänyt.
Yhtenä päivänä metsälenkillä Roks
karkasi. :o( Sehän lähti jo kerran aiemmin Pipan innoittamana
avustajaksi jänisjahtiin. :o/ Nyt oltiin ison ison hiekkakuopan
pohjalla, missä se bongasi vissiin jotain lintuja. Korvaton koira
pinkaisi kauas, kuulosta ei tietoakaan. :o( Toki se sieltä hetken
päästä tuli, mutta ärsytti melkoisen kovaa. En tiedä oliko homman nimi
näkö- vai hajuärsyke, kunpa jäpikkä ei nyt hankkisi itselleen
kinnostusta riistaan, se kun rajoittaisi elämää ihan hirvittävästi.
Saalistuksen takia lähinnä mietin, milleen pönkittää omaa asemaa. Aloin
uarkalla lukea Susan Garrettin kirjasta Ruff Love: A Relationship
Building Prgram for You and Your Dog. Kyseinen ohjelma on aika raju
toteuttaa, en pysty siihen itse, mutta jotain siitä alan kuitenkin
tehdä. Yhtenä esimerkkinä että ruokaa koikut saavat kerrallaan vajaan
puoli desiä ja loppu tulee mun kädestä, lähinnä naksuttelen niille
juttuja.
Eilen käytiin Porissa, missä oltiin yli tunnin
hihnalenkillä ja seisoskeltiin leikipuistojen lähellä kavetrin
lapsosten ollessa siellä. Rokkia kitisytti, mutta muuten ihan kivaa
käytöstä kummaltakin. Tien vieressä kävellessä Rokki taas väisti
autoja, sen pitä päästä omasta mielesltä turvallisen matkan päähän ja
siinä sitten voi tehdä vaikka mitä häntää laskematta. Nyt eri mennyt
hihna tiukalle kertaakaan, joten ehkä un maalaispoikani alkaa
vähitellen päästää autot lähemmäksi. Kävelylle lähdettäessä unohtui
avain, ja kaverin isä haki sen ja huusi perään. Lähetin Pipan hakemaan
avaimen, ja uskomattoman taitava pikkunassukka tuli hienosti avain
suussa ja ojensi mulle :oD Ollakseni rehellinen, en olis uskonut sen
tekevän noin upeasti ja nopeasti. Tuolta jatkettiiin Porin
lemmikkikeskukseen muonaostoksille. Nyt sitä onneks löytyi, ja paikalla
sattui olemaan Eukan edustaja. Se lupas toimittaa mulle liikkeeseen
muonien tarkat sisällöt, ku kysyin, miksei ilmoiteta B-vitamiinin
määrää.
Rokki on saanut vain kerran jäljestää, oltiin
lukion takaisella nurmikolla. 200 askelta, namittomia askelia
epäsäännöllisesti, pisin seitsemän tyhjää. Hyvää työtä, ok veto, nyt
oli hihna valjaitten selässä kiinni, ei tuokaan täydellinen tapa. Pitää
pannan ens kerralla valjaat vielä kireemmälle, että hihna ei väännä
poikaa vetäessä vinoon. Nassi imuroi kaikki nampat, loistoporostin!
Nyt ollaan Rokin kanssa saatu oikea ilme tottelevaisuusharkkaan, mutta
mukaan on tullut kitinää. Korvat on komeasti pystyssä ja tyyppi kysyy,
mitä seuraavaksi. Kun koitetaan istua paikallaan, pakkaa alkaa tuo
kitinä. Mun pitänee keksiä sille masennussana, Pipalla se on "odottaa".
Kosketusalustan läppääminen on hieno, istuminen kiihkeän nopea, muhun
kiinni tuleminen puoliröyhkeää ;o) Jee, tuosta ääntelehtimisestä vain
pitänee soittaa Salmelle ja kysyä mielipidettä ja vinkkiä.
Esineruuduntapainen sujuu ok. Mulla on koirat kumpikin mukana, ensin
Pip ja sen jälkeen Roks pääsee töihin. Innokas lähtö jo Rokillakin. ;oD
Tarkkuutta vaan, että ei tota kitinää alkas tulla tohonkin.
Toissapäivänä Rompanen oli käymässä tallilla. Saatiin lupa mennä Wallan
tallille, missä ensin kuljettiin tallia eestaas. Roks ei pelännyt,
muutamaa heppaa hiukan tuijotti, niitten syöminen kiinnosti, merkatakin
olis pitänyt. Hevosia vietiin tunnille ihan meen ohi, Ronspun ajatus ei
ollut väistää vaan haistaa. :o) Kun kuuden hevosen letka lähti
maneesille, mentiin perässä, Roks oikein reipas koko aika. Kakkaraiset
ihania ja hyvän tuoreita. Tallikoira Pupsia vähän jänskätti, ku Rokki
olis niin rajusti tahtonut leikkiä. Kiva kokemus tallilla.
perjantai, 24. lokakuu 2008
Kommentit