Pippa oli hierottavana torstaina 16.10. Pientä kireyttä, mutta ei mitään kammottavampia. Pippa huilaili sen päivän, joten Rokki oli yksin lenkillä mun kanssa. Sain kuningasajatuksen, että kiivetään pitkästä aikaa hyppyrimäkeen. Mentiin junnujen mäen luo, niin jo matkalla Romppanen innokkaasti kävi mäkituomareitten paikassa, varmatassuisesti poju kiipesi tikkaan ylös. Sen perään kiivettiin yhdessä junnujen mäkeen ja katseltiin ylhäältä maisemia. Lähdettiin takaisin päin ja Roksu meni isoimman mäen likelle. Ajattelin, että miksei, kiivetään ekalla tasolle. Lähdin kiipeämään, mutta Roks sanoikin ei, pyysin uudestaan ja nassi lähti kiipeämään mun perään. Meinasin saman tien lähteä sieltä tasolta alas, mutta porostin halusikin kiivetä ylemmäs, perään vaan. Seuraavalta tasolta sitten alas, mutta taas Romppanen lähti kiipeämään. Sitten päästiinkin jo varsinaiseen mäkeen eli ladun vieressä meneville rappusille. Pyysin pojua alas, mutta se sanoi "hui, en uskalla, alastulo näyttää vaaralliselta". Käännös ja se lähti kiipeämään vielä ylemmäs, apua. Perään vaan, eikä Roks pysännyt. Noin mäen puolivälissä se onneks pysäsi ja otin pöhköpään sylkkyyn. Melko korkealla, ei mikään suurmäki, joskus siinä on järkätty pienen mäen sm-kissat. Rokki ei olisi halunnut alas vaikka jänskätti, sylissä oli jalat harollaan ja koitti pistää hanttiin. Toiselta tasolta päästin sen menemään ite alas, tosi varmaa menoa taas. Ja alhaalla ilme sanoi sen omistavan koko mäen vaikka äsken oli kiivetty pelokkaana ylös ;oD

Viime sunnuntaina oli Pasi Pohjanpalon agiharjootus, oikein hyvää vinkkiä jälleen kerran. Mulla ei ollut paras päivä ja Pips joutui tekemään turhan paljon toistoja. Pippanen sai taas mennä pari kertaa Pasinkin kanssa, ja nyt se ei ollut enää ihan yhtä vieraskorea. Tokalla kertaa se sai kuumentua Tuikun tehdessä rataa, ja nyt lähti jo Pipastakin  ääntä radalla :o) Harkan jälkeen Pips vähän varoi oikeaa etukäpäläistään. Seurailen sitä, ei vaikuta kipeältä mutta ei ihan kunnossakaan. Tänään tosin mennään Janita Leinoselle privaattitunnille, en halunnut perua eikä Pip ole muutamaan päivään käpäläistä kevittänyt.

Yhtenä päivänä metsälenkillä Roks karkasi. :o( Sehän lähti jo kerran aiemmin Pipan innoittamana avustajaksi jänisjahtiin. :o/ Nyt oltiin ison ison hiekkakuopan pohjalla, missä se bongasi vissiin jotain lintuja. Korvaton koira pinkaisi kauas, kuulosta ei tietoakaan. :o( Toki se sieltä hetken päästä tuli, mutta ärsytti melkoisen kovaa. En tiedä oliko homman nimi näkö- vai hajuärsyke, kunpa jäpikkä ei nyt hankkisi itselleen kinnostusta riistaan, se kun rajoittaisi elämää ihan hirvittävästi.

Saalistuksen takia lähinnä mietin, milleen pönkittää omaa asemaa. Aloin uarkalla lukea Susan Garrettin kirjasta Ruff Love: A Relationship Building Prgram for You and Your Dog. Kyseinen ohjelma on aika raju toteuttaa, en pysty siihen itse, mutta jotain siitä alan kuitenkin tehdä. Yhtenä esimerkkinä että ruokaa koikut saavat kerrallaan vajaan puoli desiä ja loppu tulee mun kädestä, lähinnä naksuttelen niille juttuja.

Eilen käytiin Porissa, missä oltiin yli tunnin hihnalenkillä ja seisoskeltiin leikipuistojen lähellä kavetrin lapsosten ollessa siellä. Rokkia kitisytti, mutta muuten ihan kivaa käytöstä kummaltakin. Tien vieressä kävellessä Rokki taas väisti autoja, sen pitä päästä omasta mielesltä turvallisen matkan päähän ja siinä sitten voi tehdä vaikka mitä häntää laskematta. Nyt eri mennyt hihna tiukalle kertaakaan, joten ehkä un maalaispoikani alkaa vähitellen päästää autot lähemmäksi. Kävelylle lähdettäessä unohtui avain, ja kaverin isä haki sen ja huusi perään. Lähetin Pipan hakemaan avaimen, ja uskomattoman taitava pikkunassukka tuli hienosti avain suussa ja ojensi mulle :oD Ollakseni rehellinen, en olis uskonut sen tekevän noin upeasti ja nopeasti. Tuolta jatkettiiin Porin lemmikkikeskukseen muonaostoksille. Nyt sitä onneks löytyi, ja paikalla sattui olemaan Eukan edustaja. Se lupas toimittaa mulle liikkeeseen muonien tarkat sisällöt, ku kysyin, miksei ilmoiteta B-vitamiinin määrää.

Rokki on saanut vain kerran jäljestää, oltiin lukion takaisella nurmikolla. 200 askelta, namittomia askelia epäsäännöllisesti, pisin seitsemän tyhjää. Hyvää työtä, ok veto, nyt oli hihna valjaitten selässä kiinni, ei tuokaan täydellinen tapa. Pitää pannan ens kerralla valjaat vielä kireemmälle, että hihna ei väännä poikaa vetäessä vinoon. Nassi imuroi kaikki nampat, loistoporostin!

Nyt ollaan Rokin kanssa saatu oikea ilme tottelevaisuusharkkaan, mutta mukaan on tullut kitinää. Korvat on komeasti pystyssä ja tyyppi kysyy, mitä seuraavaksi. Kun koitetaan istua paikallaan, pakkaa alkaa tuo kitinä. Mun pitänee keksiä sille masennussana, Pipalla se on "odottaa". Kosketusalustan läppääminen on hieno, istuminen kiihkeän nopea, muhun kiinni tuleminen puoliröyhkeää ;o) Jee, tuosta ääntelehtimisestä vain pitänee soittaa Salmelle ja kysyä mielipidettä ja vinkkiä.

Esineruuduntapainen sujuu ok. Mulla on koirat kumpikin mukana, ensin Pip ja sen jälkeen Roks pääsee töihin. Innokas lähtö jo Rokillakin. ;oD Tarkkuutta vaan, että ei tota kitinää alkas tulla tohonkin.

Toissapäivänä Rompanen oli käymässä tallilla. Saatiin lupa mennä Wallan tallille, missä ensin kuljettiin tallia eestaas. Roks ei pelännyt, muutamaa heppaa hiukan tuijotti, niitten syöminen kiinnosti, merkatakin olis pitänyt. Hevosia vietiin tunnille ihan meen ohi, Ronspun ajatus ei ollut väistää vaan haistaa. :o) Kun kuuden hevosen letka lähti maneesille, mentiin perässä, Roks oikein reipas koko aika. Kakkaraiset ihania ja hyvän tuoreita. Tallikoira Pupsia vähän jänskätti, ku Rokki olis niin rajusti tahtonut leikkiä. Kiva kokemus tallilla.