Tottelevaisuutta on tehty liian laiskasti. Kun sitten tehdään, on Pip
ihan ylionnellinen. Noutokin aivan mahtava, kun intoa on vaikka muille
jakaa :o) Eteenlähetys onnistunut joka kerta, on tehty lenkin
yhteydessä. Luoksetulon pysäytykset aikas tarkat :o)
Uutena harjoitellaan ryömimistä :o) Sain tutustua pariin toivottavasti
tulevan koirusen rotutoveriin ja innostuin, kun niille naksuteltiin.
Siispä ryömiminen on Pipan ohjelmistossa kosketuskepillä reenattavissa.
Se on niin mahdottoman nopea, että tosi vaikea keritä naksauttamaan
tarpeeksi ajoissa, mutta kai se vähitellen alkaa sujua :o)
Vesisade vei lumet, joten alkoi jäljestyskausi ;oD Eilen tein lenkillä
pariin otteeseen pienen jäljentapaisen eli joka askeleelle namunen,
pituutta kymmenkunta metriä. Pip odotteli nätisti, kutsuin "jäljen"
alkuun, näytin ekan askeleen ja vapaana se sitten noukki suurimman osan
nameista. Nopeasti se huomasi, että pitää tehdä tarkasti. Kun se pääsi
loppuun, kutsauin sen pillillä luo ja alettiin tehdä muuta, ettei se
mennyt uuteen kertaan jäljentynkää.
Tänään perjantaina oli ohjelmassa ihan oikea jälki. Tein sen varikon
läheisyyteen runsasvarpuiseen metsään. Pituutta puolisen kilsaa,
keppejä yhdeksän ja vanhennus kolme varttia. Vähän riskaapelisti tein
kolme suoraa kulmaa, tien ylityksen, suopursujen vieritse menon ja
yhteen mäkeen kunnon nousun. Homma sujui loistavasti :o) Taaskin
kerroin Pipalle ihan viime tingassa, että aletaan jälestää, ei kerinnyt
kitinöimään tai muuta turhaa. Janalla lähetin sen noin kymmenestä
metrin päästä jäljestä. Ensin nassi meni kolmisen metriä väärään
suuntaan, huomasi ja kääntyi oikeaan suuntaan. Se meni sopivalla
vedolla, yhdessä kohtaa yritti kuonostin nousta, kun liikaa jarrutin
vauhtia, yritin tosi hidasta kävelyä, tyhmä yritys multa. Kun mentiin
normaalia kävelyvauhtia, meni se tosi tarkasti ;oD Jokainen kulma meni
nappiin! Kepit nassi toi hienosti ja annoin sille broiskun
sydäntä palkaksi. Sillä oli ihanan määrätietoinen ote hommaan, en edes
keppien luovuttamisen jälkeen sanonut "jälki", se nautti namit ja
rauhallisesti jatkoi kepin kohdalta eteenpäin. Taas näki, että mun
pitää olla ite tosi vähäeleinen, keppien tuomisesta vaan kehaisu, ni en
turhaan häiritse toista, sehän tässä on mestari ja mää apupoika! Tää
oli Pipan paras jälki koskaan!! :o) Ja sen ilme tehdyn työn jälkeen
olis pitänyt ikuistaa, onnellinen pipsulainen :o)
perjantai, 7. joulukuu 2007
Kommentit