Tottelevaisuutta on tehty liian laiskasti. Kun sitten tehdään, on Pip ihan ylionnellinen. Noutokin aivan mahtava, kun intoa on vaikka muille jakaa :o) Eteenlähetys onnistunut joka kerta, on tehty lenkin yhteydessä. Luoksetulon pysäytykset aikas tarkat :o)

Uutena harjoitellaan ryömimistä :o) Sain tutustua pariin toivottavasti tulevan koirusen rotutoveriin ja innostuin, kun niille naksuteltiin. Siispä ryömiminen on Pipan ohjelmistossa kosketuskepillä reenattavissa. Se on niin mahdottoman nopea, että tosi vaikea keritä naksauttamaan tarpeeksi ajoissa, mutta kai se vähitellen alkaa sujua :o)

Vesisade vei lumet, joten alkoi jäljestyskausi ;oD Eilen tein lenkillä pariin otteeseen pienen jäljentapaisen eli joka askeleelle namunen, pituutta kymmenkunta metriä. Pip odotteli nätisti, kutsuin "jäljen" alkuun, näytin ekan askeleen ja vapaana se sitten noukki suurimman osan nameista. Nopeasti se huomasi, että pitää tehdä tarkasti. Kun se pääsi loppuun, kutsauin sen pillillä luo ja alettiin tehdä muuta, ettei se mennyt uuteen kertaan jäljentynkää.

Tänään perjantaina oli ohjelmassa ihan oikea jälki. Tein sen varikon läheisyyteen runsasvarpuiseen metsään. Pituutta puolisen kilsaa, keppejä yhdeksän ja vanhennus kolme varttia. Vähän riskaapelisti tein kolme suoraa kulmaa, tien ylityksen, suopursujen vieritse menon ja yhteen mäkeen kunnon nousun. Homma sujui loistavasti :o) Taaskin kerroin Pipalle ihan viime tingassa, että aletaan jälestää, ei kerinnyt kitinöimään tai muuta turhaa. Janalla lähetin sen noin kymmenestä metrin päästä jäljestä. Ensin nassi meni kolmisen metriä väärään suuntaan, huomasi ja kääntyi oikeaan suuntaan. Se meni sopivalla vedolla, yhdessä kohtaa yritti kuonostin nousta, kun liikaa jarrutin vauhtia, yritin tosi hidasta kävelyä, tyhmä yritys multa. Kun mentiin normaalia kävelyvauhtia, meni se tosi tarkasti ;oD Jokainen kulma meni nappiin! Kepit nassi toi hienosti ja annoin sille  broiskun sydäntä palkaksi. Sillä oli ihanan määrätietoinen ote hommaan, en edes keppien luovuttamisen jälkeen sanonut "jälki", se nautti namit ja rauhallisesti jatkoi kepin kohdalta eteenpäin. Taas näki, että mun pitää olla ite tosi vähäeleinen, keppien tuomisesta vaan kehaisu, ni en turhaan häiritse toista, sehän tässä on mestari ja mää apupoika! Tää oli Pipan paras jälki koskaan!! :o) Ja sen ilme tehdyn työn jälkeen olis pitänyt ikuistaa, onnellinen pipsulainen :o)