Pippaliini pääsi tänään Minnan käsittelyyn. Aikahan siirtyi viikkoa myöhemmäksi, onneks päästiin nyt eikä vasta myöhemmin. Pipan selkä oli ihan kova, niin jumiin repukalla mennyt. Lenkillä se on viime aikoina ollut vähän haluttoman oloinen ja epäilinkin sen olevan jumissa. Jumien syyksi epäilen lähinnä ontumista. Sovittiin saman tien, että katsotaan seuraava aika ensi viikoksi. Mahis saada lihakset rennoiksi oli tosi pieni. Pippaa selvästi sattui, silmistä näki ja sen oli välistä pakko jännittää lihaksia. Upeasti Pippa kesti. Sillä on iso luottamus, sillä tää oli sen yhdeksästoista hieronta. Se on huomannut, että tulee parempi olo sattumisen jälkeen. Ihme ja kumma, hieroja sai lihakset kuntoon tällä yhdellä kerralla. :o) Ei käydäkään hiihtolomalla hieronnassa vaan koitetaan, jos kuukauden päästä pääsis seuraavan kerran.

Nyt Pip nukkuu aikalai väsyneenä. Ja annoin sille rimadylin, koska alkoi ontua hieronnan jälkeen. Tarvii olla jokunen aika tosi rauhallisesti, että tassu tulee kuntoon. Kuulin jokin aika sitten, että yksi "hoitovaihtoehto" tuohon kipuilevaan käpäläiseen olis varpaan amputointi. Silloin sitä ei ontuisi, mutta liikkuminen muuttuis tietenkin, ja vois olla selkä jumissa useammin. Ja kuulemma 2-3-vuotiaana varvasamputoidun koiran tassu alkoi vääntyä noin kahdeksanvuotiaana. Tarvii jutustaa tästä vaihtoehdosta tutun eläinlääkärin kanssa. Tosi raju ajatus, pakko miettiä kauan. Mutta kyllä tuon käpäläisen pitäis nuo metsälenkit kestää. Elämä on sitten epäreilua. :o/