Edistymistä on tapahtunut, vaikka ei noita kahta voi kavereina pitää. Pippa jäykistelee ja välistä pakkaa vahtimaan jotain kuten mua, lelua tai kassia. Ja jos en kerkeä puuttumaan, tulee murina tai rähähdys :o( Viime yönä Rokki taas riekku, joten pyysin Pipan nukuttamaan sen :o) Ihan lupaavalta näyttää, että mun karvaisista lapsosista tulis joskus sisarukset.

Pippa pääsi agikentälle ja pitkälle lenkille. :oD Lisäks tehtiin hiukka tottelevaisuutta, seuraaminen ihan super :o)

Rokin ohjelmistossa oli kynnenleikkuu, imuri (järisyttävän pelottava), katsekontaktia, luoksetuloa (kutsun sanomalla Rokki ja luulen sen jo tunnistavan nimensä :oD), pari kertaa kuunneltu juna, paljon ulkona käntiä yksin mun kanssa, että alkais pitämään kontaktia. Ja päivän toka ruoka oli ulkona noin 70x70 -ruudusta. Hienosti ja rauhallisesti kuului duh duh Rokin tosissaan ansaitessa ruokansa ;o) Pikkusen poistui ruudusta, mut tosi pian äkkäs tulla takaisin :o) Nurmikko oli aikas märkä ja Rokki seisoi paikallaan haistelemassa, niin hiukka tuntui polkuanturaiset viileiltä, mutta siitä ne lämpesi pian normaaleiksi. Mielenkiintoista nähdä, raaskiiko pojunen joskus sitten oikealla makkarajäljellä haistella, kun on niin älyttömästi ruuan perään.