Palkkasin koiskuja tässä jokin päivä tonnikalapasteijalla, jonka ne imeskelevät isolla nautinnolla suoraan tuubista. Pipan mielestä se oli niin hyvää, että pöhköpää nieli muovikorkinkin! Kahta päivää myöhemmin palatessa töistä kotiin löysin korkin siististi oven viereen oksennettuna. :oD Heikot mahahapot aussikkatytöllä, kun ei muovi sula. ;oP Mun piti ihan soittaa Pispun kasvattajalle ja huomauttaa, että kasvattinsa mahahapoissa toivomisen varaa. ;o)

Ja taas se työ häiritsee oikeaa elämää, mutta lenkeille ollaan silti ehditty mennä pitkän kaavan mukaan. Rokki teki kerran pikkuhuitelun, mutta ei häipännyt. Se on siis jonkin verran mulla auki ja ne vetää ihan hulluna Pipan kanssa pitkin metsää. ;oD Kunpa tää parempi elämä nyt jatkuisi. Muutenkin Rokin äijäily on kivasti kesyyntynyt, se voi olla hauska oma leikkisä ittensä ilman jatkuvaa huolta miehuudestaan. Mun oma olo on metsällä helpannut aikalai, kävelen joskus jopa melkein rentona. ;o)

Lännen vinttikoirien sivuilla on jo tulokset. Rokin sarjassa oli 16 koiraa ja Rokin aika ei ole lainkaan pöllömpi, se jopa voitti kaikki kaks afgaania! ;o)

Tottelevaisuutta on reenattu liian laiskasti jälleen kerran. Eikä Rokki edes päässyt maanantaina Poriin harkkoihin. Sen vatsa oli niin löysällä, että en uskaltanut antaa muuta ruokaa ku piimää ja maitohappobakteeria, ei siis koulutusnameja. Se meni onneks pian ohi ja nyt taas aivan ok.

Pipasta tulee taas täti. Sen sisko on just ultrattu tiineeksi ja tuolla on Nanasta masukuva.