Viikon päästä ;o) haettavan pennun kasvattaja Salme taitaa olla onneksi paranemaan päin ja sivuille oli tullut linkki kuusviikoisten naperoitten videoon ;o) Löytyypi tuolta sivulta. Alustavasti tiedetään jo, mikä pikkuisista poroista tullee meille!! ;o)

Ollaan Pipan kanssa tehty ihania metsälenkkejä ja toki me valloitetaan hiekkakuopatkin :o) Oon jonkin verran juoksuttanut Pippaa kuopilla, ja ihan ku sen juoksukunto olis noinkin pienestä parantunut. Ja nyt se ei mun mielestä oo ainakaan lihonut, ehkä kilo pari sais kyllä lähteä pois, että on turvallisempi hyppiä. Välistä jo pohdin, että onko takaosa taas kireä ja hieronnan tarpeessa, mutta tänänkin se nenytteli niin upeasti, että kaikki hyvin. Pian alkaa vaikea totuttelu poropoikaan, joten senkään takia ei saa olla pienintäkään arkuutta missään kohtaa, ettei pikkuinen joudu kokemaan mitään turhia murinoita.

Ihan pakko on mainita, että kun perjantaina aamulla oltiin ulkona ennen mun lähtöä töihin, meinattiin mennä radan varteen, mutta Pippa oli ihan outo. Se laittoi hännän tuplapaksuksi ja aivan pystöön. Ja hetken päästä se alkoi kummallisen mouruavan äänen. Samantyylistä kuin viholliskissan tai -koiran nähdessä, mutta monta kertaa voimakkaampaa. Luulin sen pelkäävän lumiukontapaisia, meni katsomaan ne ja jatkoi mourua. Olin kuullut huhuja, että ihan tässä meen lähellä olis ollut suden jäljet, joten aloin epäillä Pipan haistavan suden jälet. Reaktio oli muuten tosi samanlainen ku kerran Hiittenharjulla, jossa myös oli likellä joku nähnyt susia. Mitäköhän lie, toivottavasti ei susia. Ja mahdankohan vahvistaa Pipan tuota käytöstä, en uskalla ottaa riskiä, että mentäs kattomaan mourun syy. Vaikka Pippa oli tosi pöyhkeähäntäinen ja kovaääninen, oli se silti todellisuudessa hirveän epävarma, piilotti pelkoaan sillä äänellä.