Viikon päästä ;o) haettavan pennun kasvattaja Salme taitaa olla onneksi
paranemaan päin ja sivuille oli tullut linkki kuusviikoisten
naperoitten videoon ;o) Löytyypi tuolta sivulta. Alustavasti tiedetään jo, mikä pikkuisista poroista tullee meille!! ;o)
Ollaan Pipan kanssa tehty ihania metsälenkkejä ja toki me valloitetaan
hiekkakuopatkin :o) Oon jonkin verran juoksuttanut Pippaa kuopilla, ja
ihan ku sen juoksukunto olis noinkin pienestä parantunut. Ja nyt se ei
mun mielestä oo ainakaan lihonut, ehkä kilo pari sais kyllä lähteä
pois, että on turvallisempi hyppiä. Välistä jo pohdin, että onko
takaosa taas kireä ja hieronnan tarpeessa, mutta tänänkin se nenytteli
niin upeasti, että kaikki hyvin. Pian alkaa vaikea totuttelu
poropoikaan, joten senkään takia ei saa olla pienintäkään arkuutta
missään kohtaa, ettei pikkuinen joudu kokemaan mitään turhia murinoita.
Ihan pakko on mainita, että kun perjantaina aamulla oltiin ulkona ennen
mun lähtöä töihin, meinattiin mennä radan varteen, mutta Pippa oli ihan
outo. Se laittoi hännän tuplapaksuksi ja aivan pystöön. Ja hetken
päästä se alkoi kummallisen mouruavan äänen. Samantyylistä kuin
viholliskissan tai -koiran nähdessä, mutta monta kertaa voimakkaampaa.
Luulin sen pelkäävän lumiukontapaisia, meni katsomaan ne ja jatkoi
mourua. Olin kuullut huhuja, että ihan tässä meen lähellä olis ollut
suden jäljet, joten aloin epäillä Pipan haistavan suden jälet. Reaktio
oli muuten tosi samanlainen ku kerran Hiittenharjulla, jossa myös oli
likellä joku nähnyt susia. Mitäköhän lie, toivottavasti ei susia. Ja
mahdankohan vahvistaa Pipan tuota käytöstä, en uskalla ottaa riskiä,
että mentäs kattomaan mourun syy. Vaikka Pippa oli tosi
pöyhkeähäntäinen ja kovaääninen, oli se silti todellisuudessa hirveän
epävarma, piilotti pelkoaan sillä äänellä.
lauantai, 9. helmikuu 2008
Kommentit