Eilen illalla pääsi Rokki yksinänsä mun kanssa metsälenkille puuhastelemaan. Ensin pikkasen kävelyä ja käväisy hiekkakuopan pohjalla olevalla lammikolla. Sitten paluu autolle ja tarkkuusruutua. Rokki katseli kiihkoisana mun talloessa noin kuuden neliön varpupohjaista ruutua. Se alkoi nenätyön heti ja tosi aktiivisesti, joten kynän tuppi löytyi tosi äkkiä. :o) Luovutuskin oli hieno. Sitten samaan ruutuun punainen pieni noppa. Laitin sen ohkasen lähes läpinäkyvän kaarnan alle. Nytpä ei esine löytynyt vaikka kuului viitisen minuutin ajan kovaa haistoääntä. Roksun poistuessa ruudusta sanoin nätisti melkein laulaen "takasin", ja hienosti jatkoi ruudussa. Pikkasen se alkoi tonkia maata kuonollaan turhan rajusti ja silloin "höppöppöö" sai sen lopettamaan ja jatkamaan työtä. Toinen sijaistoiminto oli ottaa keppi ja alkaa järsiä sitä. Nyt sanoin "annappa olla" taas melkein laulavalla äänellä, ja se lopetti. Ihme ja kumma, Rompert Poroinen löysi lopulta nopan enkä edes avittanut sitä. :oD Ottaessa sitä suuhun piti raapaista maata niin rajusti, että luulin nopan jo hukkuvan lopullisesti. Etsintä oli Rokille haastava ja tosi pitkä eikä pienintä ajatusta virtsiä. :o) Nuo kepin pureskelu ja tonkiminen on mun hermojen kannalta paremmat vaihtoehdot, joten eiköhän tästä kehity ihan kunnollista tarkkuusetsintää. :oD Pikkuesineitten jälkeen otin autosta patukan ja lähdettiin kulkemaan metsään (ei polulle), namitin Roksua muutaman kerran ja vaivihkaa tipautin patukan. Viitisen metrin päässä käännyttiin ja kysyin "misson". Suurella loikalla ja innolla Roksu lähti hakemaan patua ja toi mulle hienosti. :o) Yhteensä tehtiin viis pudotusta silleen, että viimeinen tais olla jo ehkä 25 metrin päässä. Kerran Pomppis meni pois meen hajuvanalta, mutta muuten aivan loistavaa toimintaa pieneltä poroseltani. :oD

Tänään mentiin kuudeksi Hossuun tokostamaan Tuulan ja Johannnan kanssa. Roksu aloitti. Portsu teki pieniä seuraamispätkiä. Namin jälkeen pää painui tosi alas ja söi kauan puolikosteaa napuskaa. Siis piti tehdä muutamia eripituisia pätkiä ja naksaus namituksineen loppuun. Muistuteltiin jätöt, jokaista yksi ja meni hienosti. :o) Seisomista vissiin vielä kolme toistoa, että T ja J arvioivat, ottiko Ronspu askelia kehotuksen jälkeen. Kerran kaks askelta ja muuten se aina pysäsi heti, mutta laitti taaemman etutassun edemmän viereen. Luoksetuloa kera loppuasennon eka kerta pidemmältä matkalta. Matka kymmenkunta metriä. Upea reagointi kutsuun ja reipas vauhti. Kaksi toistoa, ekalla aavistuksen vino loppuasento ja toisella täydellisen suora. Palkkasin kummankin, sillä tää oli eka kerta enkä uskonut, että osaisi yhdistää luokse juoksemisen ja eteen liimautumisen, mutta uskomaton taitoporopa osasi! :o))

Seuraavaksi tokosteli Pippis. Kerran nouto Taran puisella kapulalla. Upea, pientä kitinää odottaessa. Sitten metallihyppynouto. Ekalla oli kapulaa nostaessa niin kiihkona, että haukahti, en hyväksynyt. Tokalla pieni murina kapulalle ja muutoin hieno suoritus. :o) Ruutuun sitten. Jänskätti, milleen menee, koska unohdin kosketusalustan autoon enkä viitsinyt hakea. Upea merkki ja nauksen nassin vauhti hiljeni astuessa ruutuun, mutta mun mielestä loistosuoritus. :oD Tunnari silleen, että liikkurina Johanna ja munhajuinen reunimmainen. Pippanen ryykäsi kovalla vauhdilla palikoille, haisti kaikki vasemmalta oikealle ja palas varmasti hakemaan laitimmaisen vasemmalta eli oikean. :o)) Palautus hyvä. Ei tuo täysiä pisteitä toisi, mutta tuo täyttää hyvin mun omat kriteerit. :o) SItten ohjattua noutoa ja kaksi toistoa eli kummankinpuoleisen sai plikka hakea. Mahtitaitavat suoritteet, vain yksi palautus pikkasen vino. Sitten vielä muistuteltiin jätöt, yhdistettiin siihen luoksetulo ja luoksetulo seuraamiseen (kuin ruudun kutsuminen seuraamaan). Pätevää, ei voi muuta sanoa.

Ysin jälkeen oli Roksuttajalla agi AgilitynLumossa. Mun jalat on edelleen kipeät sunnuntain liikesuunnanmuutosreenin jälkeen, joten ei kokonaista rataa vaan pätkiä. Huoh mikä agiporo! Rokki oli ehkä paras mitä ikinä. :oD SIllä oli vauhtia kivasti ja ilme tosi hyvä. Kun se väsyi, teki se silti reippaat radanpätkät, uskomatonta. Palkkasin sitä sinisellä pehmeällä kumipallolla. Roks juoksi sen perään intona, mutta ei halunnut antaa mulle vaan halusi pröystäillä pallollaan ja samalla vastaanottaa rapsutuksia persausten päälle. Portsu palkkautui tosi hyvin ja pureskeli palloa niin kovasti, että siihen jäi komioita hampaanjälkiä. Harkka kesti puolisen tuntia, iso osa tosin meni Rokin pallonpureskelupalkkaukseen. ;o) Se halusi, että otan pallosta kiinni ja vedän, teinkin niin vaikka sormet oli hiukan vaarassa. Radanpätkiä tehtiin monta toistoa, yhteensä varmaan liki parikymmentä ja ainoa ei-onnistunut oli kepit, jos mulla oli pallo kädessä. Kolme epäonnistunutta keppitoistoa, pallo taskuun ja jopa meni upeasti. Jopa aitojen kierrätyksen menivät erittäin reippaasti. :o) Olen niin onnellinen tuosta harkkasesta, unohdin jopa jalkojeni kipeydet onnentunteessani ja pääsin liikkumaan normaalisti. :o)

Kaikki onnistuu -päivä siis takana. Tää käy aavistuksen rankaksi mun hymyilylihaksille. ;o) Ehkä silti kestäisin tällaisia lisää. :o)