Torstai menikin tokotaituria lelliessä. Rokin piti päästä vinttariharkkaansa, mutta laiska-matte jätti sateen takia väliin. Pahapaha!

Eilen perjantaina oli melkoisen kiva ja puuhakas päivä. :o) Aamupäivällä mentiin jokirantaan, missä en tietty ite tarennut veteen, mutta koirustimet kahlailivat. Otettiin tokostusharkka isolla nurmella.

Pippa aloitti istumalla auton takana, kun vein ruudun paikalleen ja nänniksen sen taakse,  ja merkki siellä toki myös oli. Ihan hieno eka suoritus paitsi, että joku puusilmä pysäytti rajalle. Toinen upea. Kaukkaroitiin tosi innolla. :o) Vaihdot ei ihan paikallaan, mut en osaa motivoitua noista, tää riittää meille. Yks puukapulan nouto, missä Pippaliini ei meinannut löytää heti ja sai ihan ettiä, ku ruoho päässyt pitkäks. Silti upea nouto! Jättöliikkeet tehtiin kertaalleen silleen, että nassin ollessa asennossa kutsuin jonnekin kauemmas seuraamaan. Mehän ei oikeasti koskaan harkata ruudun luoksetuloa, ni tälleen sen sai kivasti tehtyä. :o)

Seuraava potsku oli Romppanen, joka meinas tappaa nänniksen heti kättelyssä, mut saatiin me jotain pientä onneks tehtyäkin. :o) Alettiin "ruudulla", joka ei tosiaan oo ruutu. ;o) Rokki sai istua odottamassa, ku pistin kaks kartiota noin kahden metrin välein ja niitten keskelle metriä taaemmaks kosketusalustan. Roks jaksoi odottaa hyvin. Se oli meinannut pelata tassuflipperiä kartioilla ennen niitten vientiä, joten jännitti hieman, antaako kartioitten olla. Se oli upeasti kuulolla, odotti kehotuksen ja hienosti läppäsi matonpalaa! :o) Tehtiin lähimmillään metristä ja kuimmillaan ehkä neljästä ja taituriporoltahan onnas, toistoja puolisen tusinaa. Ens kerralla pannaan myös takakartiot, ni alkaa näyttää oikeammalta. Kulkemista kontaktissa seuraavaksi, hienoa paitsi namia syödessä katse laski. Jätöissä se halus tarjota istumiseks makaamista muutaman kerran, muuten hienoja ja rauhalliset pysymiset, ku kävin muutaman metrin päässä. :o) Sivule meneminen ok. Ja kummankin korppusen kanssa tuli leikittyä aikalai. :oD

Neljän paikkeilla perjantaina mentiin jäljille. Tehokkaita oltiin, sillä reilussa tunnissa tein yhden metsäjäljen ja yhden peltojäljen sekä ajettiin ne. Pipan jälki oli mun noin kuuden minuutin rivakka kävely tuoreehkossa metsässä Eurantien varrella. Kepukoita yhdeksän ja yks suora kulma, kaarteita jokunen. Jälki ehti vanheta vain puolisen tuntia.

Metsäjäljen odottaessa tein Rokille 100 askeleen jäljen kamalalle viljelemättömälle pellolle Hiirijärvellä, ja siellä oli ikäviä nokkosia ja muuta korkeaa kasvia. Alkuun turvotettua nappulaa joka askeleelle ja puolivälin tienoilta aloin jättää jonkin verran tyhjiä. Rokki teki tarkkaa työtä, vaikka alusta oli vähemmän miellyttävä. Oikein tyytyväinen olen pikkumieheen.

Mentiin takas metsäjäljelle ja nyt Pispu sai valjaat ylleen. Täydellinen kiihkeä jana, ehkä se varmisti takajälkeä tarpeettoman pitkään (pari metriä), mut mikä 20 metrin määrätietoinen eteneminen, vau! Imaisi upeasti jäljelle. Vauhtia oli reippaasti ja liina kireällä mun jarruttaessa perässä, mut silti se meni just eikä melkein jälkeä pitkin. Yhdessä kohdassa vain pienesti sivussa, superkoikku! Kaikki yhdeksän keppiä se toi hienosti ja sai joko keksiä tai lohipasteijaa tuubista. :o) Yhden kepin kohdalla onnistuin ite kompastumaan, mut Pip vaan palautti keppiä innokkaana ja ihan ku sen ilme olis sanonut mulle meen mokasanan "oho" mun kömpiessä pystyyn. ;o) Erinomaista nenätyötä kummaltakin nassulaiselta!

Mahtoi olla Rokin masu vielä täynnä jäljestysruuasta, kun seitsemän maissa oltiin agikentällä. Se sai näet melkein kaks desiä eukanuban kalkkunanappulaa, mistä tuli turvotettuna iso kipallinen. Kuitenkin koipimies teki agilityä reippaasti. :oD Pituus ekaa kertaa meni hienosti, kun tajusin panna lelun ekoilla kerroilla esteen taakse. Pussiin poju meni schnugga wubban perässä ku mikäkin saalistaja, viimeisellä kerralla Tuula ei ees pitänyt enää kankaasta kiinni. Suvi kiltisti vetii schnuggan noutajahihnan avulla pussista, ni Rokki sai saalistaa sitä. :o) Keinua otettiin niin, että ekalla kerralla paljon namia päässä ja nostin koirustimen alas. Kahdella seuraavalla  kerralla namituksen yhteydessä laskettiin max 15 senttiä. Kaks viimmästä kertaa laskettiin superrauhallisesti alas asti eikä pakojänes hypännyt pois vaan hamusi broiskun sydäntä ja muuta herkkua. Lopuksi syötin namppaa ja Suvi kolisutti keinua, mikä hiukan häiritsi jäpän syömänautintoa. Puomitoistoa viitisen kertaa ja saman verran A:ta, Roks alkaa vähitellen tajuta kontaktien namiuden! ;o) Renkaassa ei ogelmia paitsi ohjaajalla. En saa vaan huitasta Rokkia johonkin niinku Pipalle sai tehdä vaan mun pitää selvästi näyttää, mieluummin alkuun vielä oma pieni rauhoittuminen, ni Rokki saa vermemmin onnistumisia. Lähetin Rokkia hypyille ja pallo lensi palkaksi. Kokeiltiin irtaantumista hyppy-pituus-putki ja taitavasti karvahousu meni sen suoran ja huitasi lopuksi pallon perään. Palkkana oli kontakteja lukuunottamatta pallo ja schnugga wubba, ja Roks oli tosi hyvässä kiihkeässä agimielentilassa eikä tympääntynyt yhtään. Se sai tehdä kaksi lyhyttä pätkää, ja ehkä viileä sääkin taisi olla yksi onnistumisen tekijä. Erihyvä reeni, haetaan pojalle kunnolla intoa, että kestää tulevaisuudessa mun runsaat ohjausvirheet. ;o)