Aamulla lähdettiin Järilään, jossa talloin Pipalle päälle puolikilsaisen (noin 7 min tallominen) seitsenkeppisen jäljen ihanan tuoreeseen varpuiseen metsään. Seuraavaksi oli ohjelmassa uusien keppien sahausta, sillä muutoin Rokilla olis ollut vain neljä keppiä. Löytyi sopiva laiheliini kaadettu koivu, joten siitä värkättiin. Olin aikas heti menossa tallomaan porosen jäljen, joten kepukat vyötärölle hajustumaan. Rokin jälki oli päälle 200 metriä (reilu 3 min tallominen), keppejä kahdeksan.

Seuraavaksi oltiin lagottojen kanssa kävelyllä, ja jäljet ehtivät vanheta kaikkiaan puolisentoista tuntia. Rokki oli sen verran reipas metsäilijä, että otin sen loppumatkasta varmuuden vuoksi kiinni, että jaksaisi vielä jäljestää. :o) Tuula talloi Taralle ja leksulle tuoreet jäljet, joten menin sillä aikaa Rokin kanssa tien toiselle puolelle työstämään porolaisen jälkeä.

Rokki käveli reippaasti metsään mun edellä ja reilun viitisen metrin kulkemisen jälkeen se löysi jäljen ja alkoi hienosti seurata. Mutta sitten se lähti väärään suuntaan, pohdin mitä tehdä, mutta samaan aikaan se nostikin ekan kepin. ;o) Taas kerran näpäytys, että kukakohan on taitava ja kenen homma on seurata mestaria. Jännä että noin lyhyt jälki, ja siltikään en muista, mistä se kulki. Roks seurasi koko jäljen tarkasti, aavistuksen korkealla nenällä välistä, mutta kostea metsä on niin hajuisa, että uskon sen kuitenkin koko aika tienneen tarkasti, mitä teki. :o) Kaikki loput vanhat kolme keppiä nousi hienosti. Mutta ne uudet kepit, voih ja voih. Kaks ekaa Ronspu merkkasi, mutta meinasi jättää siihen. Pyysin innokkaasti tuomaan ja se toi. Kaks viimeisintä uutta keppiä se jätti noteeraamatta, pysäsin ja odotin, ja se lopulta huomais ne, mutta ei tuonut kovinkaan innokkaasti mun kehuista huolimatta. Vanhat kepit on monta kertaa käytettyjä, joten ettiikö Roks jäljeltä sellaisia, missä on sekä mun haju että Pipan ja sen oma kunolan haisu. Vai haiseeko uusi keppi liian voimakkaalta. Pähkäilen, aletaanko vallan käyttää uusia keppejä vai kenties jotain muuta tavaraa. Ollapa joku guru jolta kysyä. Toisaalta me ei treenata kokeisiin, niin sillä ei ole väliä, mutta tahtoisin koiralla olevan nenähommissaan mahdollisimman palkitsevaa ja kivaa. Nytkin meinas viimeinen keppi siis jäädä ja homma ei olis loppunut onnistumiseen. Haluaisin meinaan antaa koiran vaan mennä kepin ohi, jos ei merkkaa. Silloin ei tulis palkkaa, ja ehkä seuraavalla kerralla haluais palkan ja nostas kepukan.

Seuraavaksi peesasin Leksun ja Taran jäljet. Sen jälkeen tuli Tuula mun ja Pipan perässä aussielaisen jäljelle. Pispun jälki oli pikkasen eri paikassa, mutta sielläkin ihana vihreä, tuore metsä. Lähetin Pippaliinin janalle, loistava eteneminen, bongasi heti jälen, mutta lähti väärään suuntaan. Onneks en ehtinyt vielä ees ajatella, mitä tehdä, sillä kolmisen metrin päästä Pip teki täyskäännöksen ja nyt suunta oli oikea. ;oD Nassi oli tänään loistava. :o) Se oli niin määrätietoinen ja varma, kaikki kepit nousivat komeasti, terävä kulma super, suorakulma hieman pitkäksi. Kaikki vaikeammatkin maaston kohdat Pip veti ku höyryveturi, välistä kuonostin oli aika korkealla, mutta maan hajua koko aika seurattiin eikä ilmavainuiltu. Pipan kanssa on niin upeaa saada jälestää. ;oD

Jälkien jälkeen ohjelmassa on nukkumista kotona, ja jäljet ollaan ajettu unissa uudelleen äänistä ja tassujen liikkeistä päätellen. :o)